Matkailuautolla Itä-Euroopan kiertueelle
|
Kuvat: Damage S.F.P. Kiertue alkaa: Baltian kautta Puolaan
Hämmästys lienee paras sana kuvaamaan ilmeitä Pohjois-Pohjanmaalla alkunsa saaneen thrash-metalbändi Damage S.F.P.:n soittajien kasvoilla, kun he näkivät millaisella matkailuautolla Itä-Euroopan kiertueelle lähdettäisiin. 10 päivän kiertue vedettäisiin upealla Dethleffsin matkailuautolla, joka oli ISO ja lisäksi aivan jumalattoman hieno. Iso jääkaappi, hyvin varusteltu keittiö, WC, suihku, nukkumatilat neljälle ja runsaat tavaratilat olivat enemmän kuin osasimme autolta odottaa.
Jo ensimmäinen, noin 400 ajokilometrin siirtymä välillä Porvoo-Helsinki-Tallinna-Riika osoitti, että olemme todellakin luksusluokan ajoneuvolla liikkeellä: raskaasta lastista, sateisesta kelistä ja vedet silmissä nauretuista matkakaskuista huolimatta auton vahva moottori vei seuruetta vakaasti ja luotettavasti eteenpäin ja olimme perillä Riikassa sovittuun aikaan. Kiertueen ensimmäinen keikka antoi heti hyvän vaikutelman siitä, mitä oli tulossa: kovatempoinen musiikki sai ihmiset liikkeelle ja tunnelma oli muiltakin osin todella hyvä.
Keikan jälkeen pakkasimme soittokamat nopeasti auton tilavaan tavaratilaan ja lähdimme suorilta jatkamaan matkaa kohti seuraavaa keikkapaikkaa, 670 kilometrin päässä siintävää Puolan Ostrołękaa. Auto parkkeerattiin reissun ensimmäiseksi yöksi yöhuoltamon pihaan jossain Liettuan ja Puolan rajan tuntumassa.
Aamupalaa huoltamolta ja ei kun matkaan taas! Puolan tiet muuttuivat keikkapaikkaa lähestyttäessä perunapeltoa muistuttavaksi kuoppakokoelmaksi, mutta pääsimme jälleen perille suunnilleen soittopaikan toivomaan aikaan. ”Pienen” teknisen säätämisen jälkeen soitimme keikan ja saimme jälleen todistaa sitä, kuinka ennakkoluulottomasti paikalliset suhtautuivat meihin: ihmiset osoittivat suosiotaan, monet vieläpä välittämättä siitä, ettei heidän englanninkielen taitonsa riittänyt alkuunkaan kertomaan, miten paljon olivat keikassamme tykänneet. Eleet, tyytyväiset ilmeet ja käden paiskaamiset kertoivat meille riittävästi.
Keikkailua keskiaikaisen linnan kellarissa
Karavaaniparkissa vietetyn leppoisan yön jälkeen oli aika suunnata kohti seuraavaa keikkapaikkaa. Lähestyessämme Toruńissa sijaitsevaa osoitetta tajusimme, että soittopaikka sijaitsee Veikseljoen rannalla vanhankaupungin muurien sisäpuolella. Lähempi tarkastelu osoitti, että keikkapaikka ei ole ainoastaan vanhassakaupungissa, vaan keskiaikaisen linnan kellarissa. Ison auton saaminen keikkapaikan läheisyyteen oli lopulta senteistä kiinni – vanhojen kaupunkien kadut, kun tuppaavat olemaan erittäin kapeita – mutta selvisimme haasteesta riittävän tähystämisen ja ryömintävauhtisen etenemisen turvin. Auton yllättävän hyvä kääntyvyys keulan puolelta auttoi myös selviämään kiperistä käännöksistä.
Ketterä matkailuautomme selvisi mainiosti Torunin ahtaista kaduista.
Keikka oli ok, ja paikallisen promoottorin meille tekemä kaupunkikierros mukava lisä hienolle illalle. Vaikka oli lokakuun puoliväli, olimme onnekkaita todistaessamme kesäisen lämpimiä säitä (parhaimmillaan +25 astetta) useana Puolassa viettämämme päivän aikana. Vietimme Torunin kauniissa kaupungissa iltaa Veikseljoen rantaan ankkuroidussa ravintolalaivassa t-paitasillamme ja päivittelimme sitä, että samaan aikaan Suomessa satoi lunta. Meillä oli seuraavan päivän lyhyen siirtymän takia myös aikaa tutustua leirintäalueen lähimaastoon, mistä löysimme erikoisen, suolan jalostamiseen tarkoitetun risuista rakennetun korkean vallin, jonka pituudeksi ilmoitettiin hulppeat 1700 metriä! Surrealistinen näky.
Aina vain kummallisempaa: keikkapaikkana käytöstä poistettu psykiatrinen sairaala
Puolalainen kiertuejärjestäjä varoitteli meitä etukäteen, että seuraavassa keikkapaikassa Varsovassa saattaa eksyä, koska paikka on vanha, punkkareiden valtaama psykiatrinen sairaala, joka on täynnä sokkeloisia käytäviä. Kun tuohon tosiasiaan yhdistetään erittäin hämyisä ja olematon valaistus, huomasimme pian, että varoitus oli syytä ottaa tosissaan. Toinen keikkaan liittyvä huoli oli ajankohta: maanantai. Pelkäsimme soittavamme tyhjälle klubille.
Varsovan keikkapaikkana toiminut käytöstä poistettu psykiatrinen sairaala herätti ennakkoluuloja – kuitenkin turhaan.
Ennakkohuolet osoittautuivat kuitenkin aivan turhiksi: emme eksyneet ja henkilökunta, joka rehellisesti sanottuna näytti kuin suoraan Blade Runner -elokuvan kuvauksista karanneilta, oli erittäin ystävällistä ja vieraanvaraista. Ja mikä parasta: hulluna tanssivia ja pomppivia metallifaneja oli paikalla todella mukavasti ajankohta huomioiden. Olimme illan pääesiintyjä, paikallisen sekä latvialaisen bändin lämmitellessä ensin tunnelmaa. Hienon illan päätteeksi päätimme jäädä keikkapaikan takapihan puutarhaan nauttimaan tunnelmasta ja isäntiemme matkailuautoomme tarjoamasta sähköstä.
Keskieurooppalainen hyväntahtoisuus teki vaikutuksen
Edelleen tyytyväisyydestä myhäillen suuntasimme kohti etelää ja Kraśnikin kaupunkia. Laajojen peltoaukeiden ja traktoriliikkeiden ympäröimä pikkukaupunki enteili mielenkiintoista iltaa. Paikalla oli arki-illasta huolimatta hyvin porukkaa ja vastaanotto oli jälleen erittäin positiivinen. Keikan jälkeen paikallinen mies lähestyi meitä lippalakki käsissään ja kertoi, että lakissa olevat rahat ovat meidän. Hän oli kerännyt katsojilta kolehdin huomattuaan, ettei klubin omistaja myy tapahtumaan lippuja. Voi niitä hämmästyneitä ilmeitä, kun jäyhät Pohjois-Pohjanmaan kasvatit ihmettelevät keskieurooppalaista hyväntahtoisuutta.
Seuraava siirtymä oli jälleen niin pitkä, että oli lähdettävä yön selkään ajamaan. Auto saatiin muutaman sadan kilometrin jälkeen yöhuoltamon pihaan parkkiin ja taas unta palloon. Aamupalan jälkeen matka jatkui Elblągiin Pohjois-Puolaan. Pienen kaupungin meininki keikkakokemuksena ei ollut kovin kummoinen, mutta seuraavan päivän lyhyt siirtymä antoi aikaa tutustua läheiseen Stutthofin keskitysleirin museoon sekä kapealla Veikselinkynnäksellä sijaitsevaan Krynica Morskan kylään.
Kaatuneita pöytiä ja rikkoutuneita tuoppeja – Kiertueen paras keikka!
Gdanskin länsipuolella sijaitsevan Słupskin Motor Rock Club vaikutti heti alkuun hyvältä soittopaikalta, eikä ensivaikutelma pettänyt. Vaikka porukkaa ei ollut paikalla valtavasti, se oli heti hyvin meiningissä mukana. Ystävällinen ja avulias henkilökunta sekä hyvin toimiva tekniikka varmistivat myös osaltaan että ilta oli kannaltamme onnistunut.
Heti keikan jälkeen oli vuorossa kiertueen pisin siirtymä: 730 kilometrin ajo Słupskista Vilnaan. Kaksi miestä hereillä, kaksi unessa, ja matka taittui kuin itsestään. Oli mukava olla perillä kohteessa jo aamupäivällä. Meillä jäi hyvää aikaa tutustua Vilnan vanhaankaupunkiin ja jopa vähän urheilla. Tai ainakin osalle meistä: osalle taas maistui uni pitkän ajomatkan jälkeen illan isännän hommaamassa hotellihuoneessa. Keikkapaikan sijainniksi paljastui jälleen vanhakaupunki (ja vilkas kävelykatu), mutta ison automme ja meidän onneksemme keikkapaikka ei tällä kertaa ollut yhtä kapeiden katujen päässä kuin edellisessä paikassa. Kolmen bändin ilta oli huikea: klubin kellaritila oli ammuttu täyteen ihmisiä ja lämpötila huiteli jossain 50 asteen paremmalla puolella. Meno oli kuin moukarihäkissä! Ehdottomasti kiertueen paras keikka.
Vilnassa saimme taas seikkailla auton kanssa vanhassakaupungissa. Tällä kertaa kadut olivat kuitenkin leveämpiä.
Klubin omistaja tarjosi meille drinkit kuultuaan, että olemme ne suomalaiset, jotka aiheuttivat alakerrassa sellaisen mylläkän, että pöydät kaatuivat. Olivat ilmeisesti siis tykänneet muutamista rikkoutuneista tuopeista huolimatta. Onnistuneen illan päätteeksi kävimme syömässä ja kukin simahti lopulta parhaaksi katsomaansa osoitteeseen, osa autoon ja osa hotelliin.
Väsyneet, mutta onnelliset
Olimme päättäneet lähteä pitkän siirtymän takia aikaisin aamulla liikkeelle Vilnasta. Tämä suunnitelma onnistui, kiitos skarpin kuskimme ja paitamyyjämme Jukan, joka suuntasi massiivisen Dethleffsin nokan kohti Tallinnaa ja kiertueen viimeistä keikkaa kyydissään kolme nukkuvaa ja pahalta haisevaa zombieta. Autossa nukkumisen sijaan päätimme vuokrata Tallinnasta huoneiston, jossa pääsisimme suihkuun. Halusimme myös säästää kaasua, jota olimme käyttäneet reissun aikana melko paljon auton lämmitykseen ja jääkaapin jäähdyttämiseen niinä aikoina, kun auto ei ollut kytkettynä sähköverkkoon.
Vielä skarppina ollut Jukka jaksoi kuljettaa väsyneen seurueemme viimeiselle keikalle Tallinnaan. Kiitos!
Tallinnassa bändi oli jo hieman turnausväsymyksen vaivaama, mutta positiivisen puolelle jäätiin sinäkin iltana yleisöltä kuulemamme palautteen perusteella. Viimeinen erittäin lyhyt siirtymä kiertueen päätöspäivänä Tallinnan keskustasta Muugan satamaan sujui vaivatta, samoin laivamatka koti-Suomeen.
Uupunut mutta tyytyväinen seurueemme. Mukava palata kotiin onnistuneen kiertueen jälkeen!
Kiitos promoottoreillemme Kjell, Agrita, Vlad ja Wojciech. Suuret kiitokset myös Best-Caravan Hyvinkäälle todella hienon ja tähän käyttötarkoitukseen erittäin hyvin sopivan auton lainasta. Kerta kaikkiaan mahtava kiertue!