Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Ensimmäinen matkani karavaanarina

Halusin pidemmälle matkalle saadakseni irtioton arkielämästä. Säästin rahaa, hankin ajokortin, lopetin päivätyöni ja laitoin huoneeni alivuokralle. Esimerkkinä toimi isosiskoni ja matkakumppanini Meri, joka on elänyt reissuelämää jo vuosia. Nyt takana on ensimmäinen matkani karavaanarina, eikä se varmasti jää viimeiseksi.

Reittimme kulki Saksasta Tsekkeihin, Itävaltaan, Unkariin, Sloveniaan, Kroatiaan, lautalla yhdeksi yöksi Italiaan ja sieltä Kreikkaan, Bulgariaan, Romaniaan, Slovakiaan, Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon.

Matka alkoi viileässä kevätsäässä

Keväällä pari viikkoa ennen lähtöä satoi vielä lunta ja lähtö viivästyi, sillä ajokortti irtosi vasta kolmannella yrittämällä. Asuin ystävien ja vanhempien nurkissa ja ravasin kahden kaupungin väliä 1,5 kuukautta, sillä olin jo luopunut asunnostani Helsingissä.

Jälkikäteen olin iloinen, että lähtö siirtyi. Ensimmäiset reissuviikot elimme hiljaiseloa kylmyydessä ja sateissa (kumpikaan ei muuten pakannut kumisaappaita mukaan), olimme kipeinä emmekä juuri tavanneet uusia ihmisiä. Kuukauden jälkeen pohdin, että neljä kuukautta on pitkä aika…

Sitten alkoi tapahtua. Kesä! Aurinkoa! Rantoja! Ihmisiä! Toinen toistaan hienompia maisemia! Koti-ikävä ei vaivannut.

Huoleton matkutustustapa hyvässä ja pahassa

Olen lukenut Karavaanielämää-sivustolta muiden reissaajien huolella suunnitelluista ja valmistelluista matkoista budjettitaulukoineen. No, minulla ja Merillä oli toisenlainen matkustustapa. Alustava reittisuunnitelma oli olemassa, mutta muuten tyylimme oli varsin huoleton.

Yleensä uuden maan rajalla molemmat tajusivat pohtia, mikä lienee paikallinen valuutta ja onko jotain erityistä, mitä pitäisi tietää maasta tai siellä ajamisesta. Slovenian kohdalla huomasimme, että autovakuutuskortti eli Green Card unohtui ottaa mukaan. Sitä ei onneksi kysytty kertaakaan, mutta EU-alueen ulkopuolella se olisi ollut välttämätön. 

Alussa pidimme kirjaa dieselin kulutuksesta, mutta ensimmäisten kuittien kadottua se jäi. Keskikulutuksen laskimme joka tankkauksen jälkeen ja se pysyi lähes koko matkan hieman alle 9 litrassa satasella.

Parasta oli vapaus

Tämä oli ensimmäinen matkani karavaanarina, ja upeinta oli vapauden tunne. Suunnitelmia voi muuttaa lennosta, eikä koskaan tiedä, millaisiin maisemiin seuraavaksi päätyy tai kenet tapaa. Niin paljon parempaa kuin lyhyet piipahdukset kaupunkikohteisiin!

Vapauden lisäksi oli mahtavaa kokea, että on aikaa. Työtä ja harrastuksia täynnä olevassa arjessa on harvoin mahdollisuus istua kahta tuntia aamukahvia juoden tai viettää päiviä, joille ei ole sovittu ohjelmaa tai aikatauluja. Toivon, että kaikki saisivat kokea saman joskus.

Minulle sopi yksinkertainen elämäntyyli, jota puskaparkkeillessa voi elää. On oikeastaan yllättävää, kuinka vähällä tulee toimeen. Autossamme ei esimerkiksi ole suihkua, ja usein peseytymiseen toimi 2 litran vesipullo iltahämärissä. Kovimmilla helteillä auto oli välillä tukala, mutta muuten en ikävöinyt talon seiniä kertaakaan. Oma auto tuntui alusta asti kodilta.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä

Kahta automurtoa lukuun ottamatta suuremmilta haavereilta auton kanssa vältyttiin ja Matkaajamme rullasi hyvin läpi matkan. Hytissä sen sijaan alkoi näkyä auton ikä ja lämpötilavaihtelut: tiivisteet irtoilivat ja runsailla sateilla saimme vettä sisään katosta.

Autovarkaiden rikkoma ja kertaalleen korjattu kaasupullolokero levisi ajon aikana tielle Romaniassa sen verran pahasti, että paikallinen kanssa-autoilija viittilöi meidät sivuun. Sitä korjattiin diy/MacGyver-hengessä sen verran kuin pystyttiin.

Myös helteillä kovia kokenut puhelimeni sanoi sopimuksen irti, ja viimeisen kuukauden kuvat ja videot hävisivät siinä samassa.

Tekisinkö jotain toisin ensi reissulla?

Olen aina ollut matkustustavaltani epäsuunnitelmallinen enkä ole kiinnostunut suosituista turistinähtävyyksistä. Ehkä tulevilla asuntoautoreissulla voisin silti selvitellä joitain käytännön asioita enemmän etukäteen. 

Ajoimme alkumatkan rauhallista tahtia ja vietimme Kreikassa 1,5 kuukautta. Lopulta hurautimme sieltä Viroon suoraa reittiä kuukaudessa, ja joissakin maissa ehdimme olla vain pari päivää. Jälkikäteen harmitti, kuinka vähän niistä näimme. 

Alueena Itä-Eurooppa ja Balkan jäivät kiehtomaan, ja tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa nähdä nyt kokematta jääneet Albania, Montenegro, Makedonia, Serbia ja Bosnia-Hertsegovina. Ensi reissua odotellessa!

Lue kaikki Viivin ensimmäisestä matkasta karavaanarina:

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/vegaaniruokaa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/mieleenpainuvimmat-luontokohteet/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/viisi-asiaa-jotka-opin-ajamisesta-balkanilla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/nainen-asuntoauton-ratissa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/toissa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Vegaaniruokaa tien päällä

Ruoanlaitto ja syöminen ovat meille molemmille mieluisaa puuhaa, ja kokkaamme eläinperäisistä tuotteista vapaata vegaaniruokaa myös tien päällä. Ennakko-odotuksista huolimatta myös sopivaa ravintolaruokaa on Itä-Euroopassa saatavilla, kunhan tietää mitä etsii.

Ravintolatarjontaan kannattaa tutustua etukäteen

Ravintoloita etsivän kasvissyöjän paras tietopankki on Happy Cow -sivusto tai – sovellus. Käyttäjätietoon perustuva Happy Cow listaa niin kasvisvaihtoehtoja tarjoavat kuin kokonaan vegaaniruokaan keskittyvät ravintolat, kahvilat ja kaupat. 

Käsitteenä vegaanius on monelle tuntematon ja englanninkielen taso vaihtelee, joten on hyvä tutustua etukäteen paikallisiin ruokalajeihin sekä niiden ruoka-aineiden nimiin, joita haluaa välttää. Ravintolatarjonta vaihtelee samalla tavalla kuin Suomessa: suuremmista kaupungeista vaihtoehtoja löytyy hyvin, maaseudulla voi olla hiljaisempaa.

Ortodoksien paastoruoka on yleensä vegaanista

Erityisen hyödyllistä on tuntea nimitykset idän ortodoksien paastoruoalle, sillä se on eläintuotteista vapaata (joitain mereneläviä lukuunottamatta) ja saatavilla muulloinkin kuin paastoaikaan. Kreikassa nimitys on nistisimo, Romaniassa mancare de post ja Serbiassa posna. Tämä termi tuntuu herättävän myös vähemmän ihmetystä kuin vegaani.

Kreikassa nistisimo-ruokavalioon kuuluvien aterioiden lisäksi kannattaa tutustua alkuruokalistaan, joka on pullollaan herkullisesti valmistettuja vihanneksia ja papuja. Niitä voi tilata pöytään useamman ja jakaa ne ystävien kanssa. Myös perinneruoista löytyy useita sopivia vaihtoehtoja, kunhan tietää mitä etsii. Niitä kun ei nimitetä vegaanisiksi.

Kauppojen tuotevalikoima vaihtelee

Suomessa tavallisia, lihaversioita jäljitteleviä vegaanituotteita, kuten tofua, soijarouhetta tai kasvismakkaroita, ei löydy kaikkialta, mutta joka maassa on omat erikoisuutensa. Kansainvälisistä kauppaketjuista erityisen hyvin vegaanisten erikoistuotteiden löytämisessä palvelevat Kaufland sekä DM. Tuoreista paikallisista kausituotteista pääsee nauttimaan varmasti edullisesti!

Erityisesti Tsekeissä ja Slovakiassa kannattaa ruokakaupassa tutustua levitehyllyyn. Herkullisten levitteiden valikoima on vähän suuremmissa ruokakaupoissa hämmästyttävän laaja. Ruoanlaittoon voi kokeilla Unkarista ja lähimaista löytyviä mausteisia paprikatahnoja, kuten ajvaria. 

Perinteisistä ruoista vegaanisia versioita

Puolassa ja Slovakiassa perinteisestä pierogista löytyy kasvisversioita, jotka on täytetty esimerkiksi sienillä tai kaalilla. Joskus näistä kasvistäytteisistä piiraista käytetään myös niiden venäläistä nimeä vareniki. Pierogit voi nauttia vaikka kasvispohjaisen majoneesin ja suolakurkkujen kanssa.

Tsekeissä pääsimme nauttimaan ystävämme valmistamasta uskomattoman maukkaasta haluskiksi kutsutusta perinneruoasta. Tavallisesti itsevalmistettujen perunanuudelien ja hapankaalin kanssa tarjotaan pekonia, tässä reseptissä se oli korvattu savutofulla.

Vegaaniruokaa tien päällä: reseptit karavaanikeittiöön

Tässä pari karavaanikeittiöön sopivaa simppeliä reseptiä helposti Itä-Euroopasta löytyvistä aineksista. 

Kesäinen osterivinokas-tankoparsa-pasta

Osterivinokas on Suomessa vähemmän käytetty, mutta Itä- ja Keski-Euroopassa suosittu ruokasieni. Herkuttelimme lukuisia kertoja tuoreilla osterivinokkailla ja parsa-aikaan eli alkukesästä paistoimme tankoparsaa ruoan lisukkeeksi lähes päivittäin. Puolassa ja Baltiassa sienet ovat muutenkin suosittua ruokaa ja syysaikaan voi niitä kerätä itse tai käydä ostamassa paikallisilta toreilta.

Ainekset
Paketillinen (300-500 g) tuoreita osterivinokkaita
Pari sipulia tai nippu kevät/kesäsipulia
Pari kynttä valkosipulia
Nippu tankoparsaa
Valkoviini- tai balsamiviinietikkaa
Valkopippuria
1/2 pakettia pastaa
Oliiviöljyä
Suolaa 

Pilko sipulit ja parsat, sienet voi jättää suhteellisen isoiksi paloiksi vaikka repimällä. Valkoiset parsat kannattaa myös kuoria. Paista ensin parsoja riittävässä oliiviöljyssä niin kauan, että ne pehmenevät hieman, lopuksi lisää suolaa ja puristettua valkosipulia. 

Siirrä parsat sivuun ja paista sieniä niin kauan, että niistä ei enää irtoa nestettä, loppuvaiheessa lisää suolaa ja hieman valkopippuria sekä sipulit ja kuullota. Lorauta sekaan valkoviinietikkaa tai balsamiviinietikkaa. 

Keitä pastat ja sekoita kaikki yhteen. Nauti!

Maukas paprika-cashew-tahna

Tahnoista pitävälle karavaanarille suosittelemme käsikäyttöisen “blenderin” hankkimista. Se toimii pehmeähköjen ainesten muhentamiseen hyvin, ja valmistimme sillä useat omat hummukset ja paprika-cashew-tahnat.

Ainekset
200 g cashew-pähkinöitä
Purkillinen (200-300 g maun mukaan) kokonaisia paahdettuja säilykepaprikoita
Pari ruokalusikallista oluthiivahiutaleita (huom. näiden saatavuus vaihtelee)
1 kynsi valkosipulia
Sitruunamehua
Suolaa

Laita cashew-pähkinät likoamaan runsaaseen veteen vähintään tunniksi. Poista vesi ja lataa pähkinät, paprikat sekä puristettu valkosipuli blenderiin vähän kerrallaan. Lorauta paprikoiden lientä nesteeksi. Jauha, kunnes rakenne on sopiva ja lisää oluthiivahiutaleet ja suola sekä loraus sitruunamehua. Parhaimmalta tahna maistuu, kun annat sen maustua hetken ennen syömistä. Nauti leivän päällä tai ruoan lisukkeena!

Seuraa siskosten Itä-Euroopan matkaa:

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/mieleenpainuvimmat-luontokohteet/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/viisi-asiaa-jotka-opin-ajamisesta-balkanilla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/nainen-asuntoauton-ratissa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/toissa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Mieleenpainuvimmat luontokohteet

Mieleenpainuvimmat luontokohteet voivat löytyä sattumalta yöpaikkaa etsiessä. Yksi puskaparkkeilun hienouksista on, että koskaan ei tiedä etukäteen, millaisissa maisemissa seuraavan yön viettää.

Rakov Škocjanin luolamuodostelmat Sloveniassa

Sloveniaa on markkinoitu luontomatkailun ystäville eikä suotta. Yöpaikkoja etsiessämme päädyimme yhteen vaikuttavimmista paikoista koko matkalla. Rakov Škocjan on luonnonpuisto, jonka erikoisuus ovat maanalaisten jokien virtausvoimasta muodostuneet luolat ja niin kutsutut luonnonsillat, joiden yli voi kävellä.

Luolien ja joen välissä kulkevaan muutaman kilometrin kävelyreittiin saa kulumaan tunteja, sillä erikoisten muodostelmien ihmettelystä ei meinaa saada tarpeekseen. Aivan läheltä reittien lähtöpaikkaa löytyy muutama paikka yön yli nukkumiseen, ja ennen vilkkaimman kesäsesongin alkua parkkiin mahtui vielä hyvin.

Vikoksen rotko Kreikassa

Myös sattumalla on sijansa, kun tähtäimessä ovat mieleenpainuvimmat luontokohteet. Ensimmäisenä päivänämme Kreikassa tapasimme sattumalta mukavan paikallisen, Miken, joka vannotti meitä ilmoittamaan, jos saapuisimme hänen kotikaupunkiinsa Ioanninaan. Tartuimme tarjoukseen, ja pääsimme paikallisoppaan matkassa ihailemaan vuorille lähikylän Vikoksen rotkoa.

Tämä 20 kilometriä pitkä ja syvimmillään 1 600 metriä syvä rotko sai haukkomaan henkeä sekä mittasuhteidensa että ainutlaatuisten kivimuodostelmiensa ansiosta. Erittäin pahasta korkean paikan kammosta kärsivä oppaamme puolestaan haukkoi henkeään turvallisen matkan päässä rotkon reunasta. Rotkon voi vaeltaa päästä päähän siihen rakennetulla reitillä.

Myös Vikoksen kylä oli näkemisen arvoinen: vanha, perinteiseen kreikkalaiseen tyyliin rakennettu pikkuruinen kylä mutkittelevan vuoristotien päässä. Vakituisia asukkaita kylässä on vain muutama kymmenen, ja kylänraittia pitkin ei takuulla pääse kulkemaan ilman paikallisten uteliaita katseita ja ystävällisiä tervehdyksiä. Talvisin kylään ei välttämättä pääse, sillä teillä voi olla yhtä paljon lunta kuin Suomessa!

Dedinkyn kylä Slovakiassa

Slovakia oli kauttaaltaan täynnä hienoja maisemia: horisontissa kohoavia sinisiä vuorenhuippuja, tien vieressä virtaavia puroja, syvänvihreää metsää ja turkooseja järviä. Ehdimme viettää Slovakiassa vain muutaman päivän kiirehtiessämme kohti pohjoista, mutta tämä on yksi maista, joihin palaan varmasti luontomatkailemaan.

Kuvankauniin Dedinkyn pikkukylän yläpuolella kohoava kukkula oli yksi suosikkiyöpaikoistamme koko matkalla. Palcmanská Maša -järveen voi pulahtaa uimaan ja sen toiselta puolelta lähtee kävelyreittejä, joista pisimpiä voi patikoida vaikka pari päivää. Slovakiassa luonto alkoi jo muistuttaa Suomea: keräsimme vadelmia ja mustikoita ja löysimme jopa muutaman sienen. Pitkän kuuman kauden jälkeen nautimme täysin siemauksin Dedinkyn raikkaan viileästä ilmasta.

Pašilių stumbrynasin biisonikeskus Liettuassa

Liettua, kuten muukin Baltia, on asuntoautomatkailijalle miellyttävää seutua. Leiriytyminen on helppoa ja kansallispuistoja löytyy runsaasti. Vietimme yön Krakenavan tunnelmallisessa luonnonpuistossa ja tutustuimme sen yhteydessä olevaan museoon, josta saimme vinkin vierailla läheisessä biisoniensuojelukeskuksessa.

Ja kyllä kannatti mennä, nimittäin biisonit olivat upeita! Niitä on suojeltu alueella kymmeniä vuosia ja onnistuttu palauttamaan pieni populaatio takaisin luontoon. Hyvällä tuurilla näitä valtavia eläimiä voi nähdä siis vaeltelemassa Kėdainiain alueella vapaanakin. Biisoneja pääsee ihailemaan ja niiden suojelutyötä tukemaan symbolisella 1,20 euron pääsymaksulla. Ehdoton suositus eläinten ystäville!

Mieleenpainuvimmat luontokohteet ja muut tarinat siskosten Itä-Euroopan reissulta:

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/viisi-asiaa-jotka-opin-ajamisesta-balkanilla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/nainen-asuntoauton-ratissa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/toissa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

 

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Viisi asiaa, jotka opin ajamisesta Balkanilla

Takana on nyt yli 6000 ajokilometriä Suomesta Kreikkaan ja takaisin kohti pohjoista. Pääosan matkasta on ajanut Meri, minä olen toiminut apukuskina. Tässä viisi asiaa, jotka opin ajamisesta Balkanilla.

1. Aina on hyvä aika ohittaa

Oli tilanne tai nopeus mikä tahansa, voit olla varma että joku haluaa päästä ohi. Mutkassa, risteyksessä, liikennevaloissa – aina on hyvä hetki. Toisinaan, esimerkiksi autojonon madellessa ruuhkassa, myös pientareen kautta voi lähteä kokeilemaan onneaan.

Turvaväleihin ei sen sijaan suhtauduta ihan yhtä intohimoisesti. Olemme ottaneet käytännöksi pysähtyä bussipysäkille tai levikkeelle päästämään nopeampia ohi lähestulkoon aina tilaisuuden tullen. Onneksi ei ole kiire!

2. Pysäköiminen on luova laji

Omalaatuisin pysäköintikultturi oli Kreikassa. Oli tie kuinka kapea tahansa, on normaalia pysäköidä autot ilmavasti ajoradan molemmin puolin, mahdollisesti kahteen riviin. Myös parkkipaikalta voi löytää autonsa joka puolelta saarrettuna. 

Tarpeen tullen pysäköidä voi myös vaikkapa liikenneympyrään, keskelle ajorataa, liikennevaloihin, stop-merkin eteen, risteykseen tai moottoritien pientareelle maisemien ihailemista varten – kunhan muistaa hätävilkut, eli kreikkalaisittain pysäköintivalot. 

Ahtauden ja eläväisyyden takia kreikkalaiset kaupungit tuntuvat kokoaan kiireisemmiltä. Lähimpänä henkistä romahdusta käytiin alle 120 000 asukkaan kaupungissa Ioanninassa, kun jouduimme ajamaan keskustan läpi. Ai tuosta ei mahdukaan kääntymään! Ai täällä parvekkeet ovatkin auton katon korkeudella! Ai takana joku tööttää taas! Lopulta ajovuorossa ollut, normaalisti erittäin rauhallinen kuski Meri huusi suoraa kurkkua, että nyt on päästävä pois. 

3. Mutkan takana voi odottaa yllätys

Kapeat ja mutkittelevat tiet vuoristoisilla seuduilla ovat kauniita ja tunnelmallisia ajaa. Mutkan takana voi kuitenkin odottaa yllätys. Bulgariassa ja Romaniassa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että autot – myös rekat – ajavat kovaa vauhtia keskiviivan päällä, osittain vastaantulijoiden kaistalla.

Kreikassa puolestaan maanteiden kaistamerkinnät ovat epäselvät ja käytössä on yllättävä, näkymätön keskikaista, jota kiireiset ohittelijat sekä moottoripyöräilijät ajavat. Onkin turvallisinta pysytellä niin lähellä tien oikeaa reunaa kuin ikinä mahdollista.

Mutkan takaa voi löytyä muutakin odottamatonta: lauma vuohia tai lampaita, kulkukoiria, kilpikonnia tai valtavia heinäpaalikuljetuksia traktoreiden perässä.

4. Kaasujalka on idässä painavampi

Nopeusrajoitusten mukaan ajavan kannattaa varautua siihen, että on liikennevirran hitain ajoneuvo, jonka odotetaan antavan tietä nopeammille, usein väistämällä pientareen puolelle.

Jännitystä aiheuttaa myös kanssa-autoilijoiden tapa ajaa risteyksiin kovaa ja jarruttaa viime hetkellä. Bulgariassa säikähdin niin perusteellisesti takaoikealta vauhdilla risteykseen ajanutta rekkaa, että unohdin etuajo-oikeuteni, näin elämän vilisevän filminauhana silmieni ohi ja lopulta vaihdoimme kokonaan kuskia. Tämän jälkeen Meri ajoi suosiolla läpi Bulgarian ja Romanian.

5. Kannattaa tutustua paikalliseen ajotapaan

Joitain asioita kannattaa tehdä kuin paikalliset: esimerkiksi Kroatiassa ja Kreikassa ajavan on syytä totutella käyttämään hätävilkkuja paikalliseen tapaan parkkivaloina. Meistä molemmat käyttävät hätävilkkuja jo niin tottuneesti, että vaarana on että tapa jää päälle myös kotimaassa. Sen sijaan auton äänimerkin huoleton käyttö vaatii vielä harjoittelua.

Ajoittaisen kaoottisuuden vastapainona liikenne Balkanilla ja Itä-Euroopassa on joustavampaa ja kommunikoivampaa kuin Suomessa. Tilaa annetaan yllättävissä paikoissa ja kanssa-autoilijoita kiitetään ystävällisin elein. Tuoreena kuskina minulle juuri Kreikassa ajaminen tuntui kaikista rennoimmalta, sillä en ottanut liikaa paineita siitä, teenkö kaiken täydellisesti oikein. Pysäköinnin onnistumista en stressannut enää ollenkaan!

Ajo-oppeja Balkanille sekä muita vinkkejä:

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/nainen-asuntoauton-ratissa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/toissa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Nainen asuntoauton ratissa

Vastaus on yksinkertainen: helposti. Tai ei se ainakaan mitään rakettitiedettä ole. Seuraavassa vastauksia yleisimpiin saamiimme kysymyksiin siitä, millaista on olla nainen asuntoauton ratissa.

“Eikö teillä ole yhtään miestä mukana?”

Pitkälle matkalla kannattaa lähteä sopivassa seurassa. Kenen juttuja jaksaa kuunnella kuukausikaupalla? Ketä ylipäänsä kiinnostaa samanlainen matkustustapa? 

Vuosi sitten meidän molempien elämäntilanne sattui olemaan sellainen, että keksimme alkaa suunnitella yhteistä matkaa. Meri on elämäntapareissaaja ja kokenut autokuski, minä olen autoilijana täysi noviisi ja matkustuskilometrejäkin on kertynyt vähemmän. Meitä kumpaakin kiinnostavat seikkailut, uusien paikkojen näkeminen ja ihmisiin tutustuminen. Ja satumme tosiaan olemaan naisia. Veljiä ei kolmen sisaruksemme sarjasta löydy.

“Eikö teitä pelota?”

Riskeihin voi varautua, mutta niitä ei kannata liikaa stressata etukäteen. Myönnän kyllä, että minua jännitti, kun jouduimme keskelle hurjaa ukkosmyrskyä vuorilla Kreikassa. Onneksi en silloin vielä tiennyt, kuinka pahasti sama myrsky iski etelämmäs.

1,5 kuukauden Kreikassa oleilun aikana autoomme myös murtauduttiin kahdesti. Se vaikutti turvallisuuden tunteeseen sen verran, että seuraavina viikkoina vietimme useampia öitä leirintäalueilla puskaparkkien sijaan. Murrot tapahtuivat päiväsaikaan meidän ollessa poissa autolta ja niistä selvittiin onneksi vähäisillä materiaalisilla vaurioilla. Uhkaavia ihmisiä emme ole kohdanneet missään.

Euroopassa (ja varsinkin EU:n rajojen sisällä) on helppoa ja turvallista matkustaa, eikä kokemamme osa Itä-Eurooppaa ole poikkeus. Tiet ovat olleet hyvässä kunnossa kaikkialla, vaikka liikennekulttuuri aiheuttaa välillä ylimääräisiä sydämenlyöntejä. Meitä peloteltiin etukäteen erityisesti Romaniasta, mutta täälläkin tunnelma on leppoisa ja ihmiset ystävällisiä.

Kahdestaan matkustaessa on se hyvä puoli, että epämiellyttävissä tilanteissa voi päättää yhdessä, mitä tehdä. Kerran Bulgariassa ajoimme keskellä yötä pois pilkkopimeästä puskaparkista ja menimme nukkumaan rekkojen viereen huoltoasemalle, kun liikehdintä auton lähistöllä tuntui epäilyttävältä.

Uhkatilanteita paljon yleisempi kokemus on, että maasta, kansallisuudesta ja kielitaidosta riippumatta ihmiset ovat käsittämättömän ystävällisiä ja avuliaita. Suomalaiseen kainosteluun tottuneelle ylitsevuotava vieraanvaraisuus tuntuu joskus lähes kiusalliselta.

“Mitä teette, jos auto hajoaa tien päälle?”

Varmaankin samoin kuin kuka tahansa muukin: korjautamme sen. Kyllä autolla voi matkustaa ilman automekaanikon pätevyyttä, vaikka siitä epäilemättä olisi paljon iloa. Eri mailla on omat tiepalvelunsa ja korjaamoja löytyy joka kylästä. Maakohtaista lisätietoa löytyy hyvin esimerkiksi Autoliiton sivuilta.

Automme oli ostohetkellä ikäisekseen hyvässä kunnossa ja ennen lähtöä teetimme sille määräaikaishuollot, katsastuksen ja pientä omatoimista kunnostusta. Lisäksi matkalla mukana on tietenkin vararengas, käynnistyskaapelit, työkaluja, tiivistystarpeita ja muuta asuntoautomatkailijalle tarpeellista. Rengaspaineet, moottoriöljyn ja jäähdytinnesteen tarkistamme säännöllisesti itse. Näillä mennään! 

“Olettepa te rohkeita!”

Olemme sukupolvea, joka on tottunut matkustamaan. Siksi minua on yllättänyt, kuinka harvinaista on tavata yksin tai keskenään asuntoautolla matkustavia naisia. Monet kohtaamamme ihmiset ovat olleet uteliaita ja positiivisesti yllättyneitä: “olettepa te rohkeita!”.

Uteliaisuus on myös hyvästä. Verrattuna eri sukupuolta olevan seurustelukumppanin kanssa matkustamiseen tuntuu, että uusiin ihmisiin tutustuu helpommin. Kokemus on varmaankin sama kuin yksin matkustavilla: ihmiset uskaltavat ottaa enemmän kontaktia ja tulla juttelemaan. 

Voin lämpimästi suositella asuntoautomatkailua kaikille kiinnostuneille sukupuolesta riippumatta. Vähän seikkailumieltä, ajotaitoa ja perustason tietämys autosta niin ei se ole sen kummempaa! Vinkkejä karavaanielämässä alkuun pääsemiseen voi lukea vaikka täältä.

Nainen asuntoauton ratissa ja muita tarinoita Itä-Euroopasta:

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/toissa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Töissä tien päällä

Meistä kahdesta Meri on varsinainen digitaalinen nomadi, joka on ollut töissä tien päällä jo vuosia, minä teen matkan aikana satunnaisia hommia. Meri tekee graafisen alan töitä tällä hetkellä parina päivänä viikossa, omaa erityisalaani on kirjoittaminen. Molempia voi suhteellisen helposti tehdä etänä, kunhan se vain työnantajalle sopii. Ja jos minulta kysytään, niin miksi ei sopisi?

Näit teet asuntoautostasi kotitoimiston

Yksinkertaisimmillaan töiden tekeminen tien päältä vaatii tietokoneen, sähköä ja internetyhteyden. Helppoa! Mukaan mahtuu myös joitain muuttujia, joista ei tavallisesti toimistossa tarvitse huolehtia. 

Meillä aurinkopaneelin tuottama virta riittää näillä keleillä loistavasti kaikkiin tarpeisiin, mutta koneiden lataaminen tuottaa vähän ongelmia. Olemme harvoin kiinni verkkovirrassa, joten käytössä on 12 voltin pistoke. Jännitettä muuntava invertteri toimii erityisen huonosti Mac-koneiden kanssa, sillä se ei anna tasaista virtaa. Hankintalistallamme onkin parempi (ja kalliimpi) siniaaltoinvertteri, jonka virta on tasaista ja johon saa kiinni useamman laitteen. 

Netti on toiminut reissullamme enimmäkseen hyvin. Poikkeus tästä oli Saksa, jossa varsinkin kauempana kaupungeista oli olemattomat yhteydet. Puskaparkkeillessa ei käytössämme yleensä ole wifiä ja nettiyhteyden laatu selviää vasta kulloisessakin pysähdyspaikassa. Jos siis tiedossa on töitä huomenna, on varminta hankkiutua sopivaan paikkaan jo tänään. 

Suomalaisella nettiliittymällä selviää hyvin

Moniin Euroopan maihin verrattuna suomalaiset nettiliittymät ovat käsittämättömän hyviä ja halpoja. Tsekkiläinen ystävämme oli häkeltynyt siitä, että pystyimme käyttämään hänen kotimaassaan huoletta omaa nettiä samalla kun hän joutui vahtimaan jokaista bittiä. 

Käytämme puhelintemme dataliittymiä töiden lisäksi Spotifyn kuunteluun, karttaohjelmien selaamiseen ja muuhun arkiseen surffailuun. Merille riittää liittymäpakettiin EU-alueella kuuluvat 20 gigaa kuukaudessa, itse pärjään 15:llä. Datan kulutusta voi seurata operaattorin omasta applikaatiosta ja jättää muutamat hassut eläinvideot katsomatta, jos raja alkaa lähestyä.

EU:n ulkopuolella matkustaville operaattorit tarjoavat käyttöperusteisen hinnoittelun lisäksi erillisiä reissupaketteja, joilla saattaa selvitä halvemmalla.

Töissä tien päällä = vapaus

Tällä hetkellä asuntoautomme on siis kulkuväline, koti ja toimisto samaan aikaan. Ihanan vapaata! Meri on tehnyt töitä samalla työnantajalle säännöllisen epäsäännöllisesti jo vuosia, ja molemminpuolinen joustavuus mahdollistaa hänelle liikkuvaisen elämäntavan.

Joskus joustavuus tarkoittaa sitä, että ajomatka keskeytetään pellon reunaan, jossa tehdään viime minuuteilla pyydettyjä korjauksia työprojektiin. Helteilläkin työmotivaation löytää kyllä, kun katsoo maisemia ympärillään. 

Helteistä puheenollen: kuumimpaan aikaan ilmastoimaton auto ei ole paras mahdollinen toimisto. Aloin kirjoittaa tätä tekstiä parkissa kaupungin laitamilla Kreikassa. Muutaman rivin jälkeen sekä puhelin että tietokone muuttuivat tulikuumiksi ja huomasin auton sisälämpötilan kohoavan kohti +40:n lukemia. 

Päätimme muuttaa suunnitelmia, pakkasimme tavaramme ja ajoimme muutaman kymmenen kilometrin päähän vuorille, missä on viileämpää ja ilmavampaa. Niin auton, laitteiden kuin kirjoittajankin lämpötilat laskivat pian terveellisempiin lukemiin.

Arvotavaroiden kanssa pitää olla varovainen

Kalliin omaisuuden kanssa ei ole mukava matkustaa, varsinkaan kun se on myös toimeentulon lähde. Omalla 10 vuotta vanhalla tietokoneellani ei ole enää muuta kuin käyttöarvoa, mutta Meri tarvitsee työhönsä hyvää konetta, joka jaksaa pyörittää raskaita ohjelmia. 

Saimme ikävän muistutuksen riskeistä viikko sitten, kun jouduimme murron kohteeksi. Autoomme tunkeuduttiin ikkunan kautta rantaparkissa keskellä kirkasta päivää. Onneksi Meriä sattui juuri silloin polttamaan meduusa, sillä palasimme pikavauhtia autolle ja pelästytimme kutsumattomat vieraat tiehensä. Varkaat saivat mukaansa ystävämme omaisuuden, mutta eivät olleet ehtineet kaivaa läpi hyllyjä ja kaappeja – jopa Suomen-tuliaisina saatu jallupullo oli vielä pöydällä. Alkujärkytys oli tällä kertaa suurempi kuin taloudelliset vahingot.

Riskeihin varautumisesta asuntoautomatkaillessa voit lukea perusteellisemmin tästä blogipostauksesta.

Seuraa siskosten matkaa

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Hätkähdyttäviä maisemia Kroatian rannikolla

Kroatian jännittävä rannikkoreitti

Neljän kuukauden reissumme Itä-Euroopassa on edennyt Balkanille. Ajoreitillämme Sloveniasta kohti Kreikkaa koimme hätkähdyttäviä maisemia Kroatian rannikolla. Ajoimme alun lyhyttä moottoritiepätkää lukuunottamatta rannikon mukaista D8-tietä Slovenian rajalta Kroatian Splitiin saakka. Tie oli koko matkan hyvässä kunnossa ja miellyttävä ajaa, eikä liikennettäkään ollut liikaa.

Kroatian rannikkoreitti ei kuitenkaan sovi heikkohermoisille. Jos kärsit pahasta korkean paikan kammosta, kannattaa ehkä antaa jonkun toisen ajaa reitin pohjoisosan läpi. Itse podin pientä alkushokkia, kun huomasin ensimmäistä kertaa ajavani vuoren rinteellä.

Oman jännityksensä toi myös paikoin kovasti mutkitteleva tie ja kaksikaistaisuus. Tottuneet kuskit kaasuttavat vähintään nopeusrajoitusten mukaan (ja ohittavat joskus käsittämättömissä paikoissa). Tuoreena kuskina hitaalla ajoneuvolla on pakko katsoa vähän varovaisemmin, mitä seuraavan mutkan takaa löytyy, ja pysähdellä bussipysäkeille ja levennyksille päästämään nopeampia ohi.

Kroatiassa puskaparkkeilu ei ole paras majoitusvaihtoehto

Juuri kun pääsin kehumasta, kuinka vaivatonta puskaparkkeilu on, kävi ilmi, että Kroatian rannikko ei ole ihanteellisin paikka tähän yöpymistapaan.

Parkkeeraamiskelpoista hukkatilaa ei ole rannikolla paljoa, minkä lisäksi leiriytyminen on kiellettyä. Lukuisten matkailijoiden kertoman perusteella luvattomasta majoittumisesta myös sakotetaan herkästi 1000 kunan (135 euroa) sakolla. Päädyimmekin viettämään muutaman yön leirintäalueilla ja muutaman ilmaisissa parkeissa, joissa jännitimme mahdollista poliisin suorittamaa aamuherätystä.

Kroatia oli Itä-Euroopan reissullamme ensimmäinen maa, jossa puskaparkkeilu tuntui haastavalta. Esimerkiksi edellisenä vierailemassamme Sloveniassa paikkoja löytyi helposti, ja paikallinen suhtautuminen karavaanareihin oli myönteistä. Eräs paikallinen jopa tarjoutui järjestämään meille yöpaikan vanhempiensa luota, kun jouduimme pahaan kaatosateeseen tulvimisvaarassa olevan joen varrella.

Vedimme muutaman vesiperän Park4nightista löytyneiden yöpaikkojen kohdalla, kun emme huomanneet pieniä nimettömiä käännöksiä ajoissa, tai ne näyttivät liian kapeilta ja jyrkiltä kulkupelillemme. Henkilö- tai retkeilyautolla paikkojen löytäminen onnistuu luultavasti suurta ja huomiotaherättävää asuntoautoa paremmin.

Hätkähdyttäviä maisemia turistikohteiden ulkopuolella

Mutta millaisia paikkoja kaiken etsinnän jälkeen löysimmekään! Saavuimme Kroatiaan sade- ja ukkoskuuron aikana, mutta heti seuraavana päivänä alkoivat kunnon helteet. Tavoitteemme oli selkeä: päästä uimaan. Mieleenpainuvimmat yöpymis- ja uimapaikat löytyivät oikeastaan sattumalta.

Karlobagin lähelle, suoraan D8-tien varrelle ilmeisesti hiljattain rakennettu ranta oli kuin keidas pitkän ja kuuman ajomatkan jälkeen. Suuri parkkipaikka oli korkealla tasanteella, josta ihailimme yhtä matkan kauneimmista auringonlaskuista.

Šibenikin Pyhän Nikolan linnoituksen läheinen paikka taas oli tunnelmaltaan erikoinen yhdistelmä täysin rapistunutta entistä armeija-aluetta, upeaa uimarantaa ja kanaalialuetta. Tutkimme alueen lukuisia erikoisia rakennuksia ja vietimme pari täydellistä rantapäivää Adrianmeren kirkaassa ja lämmenneessä vedessä uiden.

Reittisuunnitelma muuttui lennosta

Ennen Kroatiaa vietimme kiireettömät pari viikkoa Unkarissa ja Sloveniassa pohjoiseen matkalla olleen englantilaisen ystävämme kanssa. Jossain vaiheessa havahduimme siihen, että ehtiminen Kroatian, Albanian ja Montenegron läpi ajoissa Kreikkaan vieraaksemme tulevia ystäviä varten tulisi vaatimaan aikamoista kiirehtimistä. Varsinkin, kun jälkimmäiset maat eivät ole tunnettuja helposta ajokulttuuristaan tai nopeakulkuisista teistään…

Ajan ja stressin säästämiseksi vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja otimme lautan Kroatiasta Kreikkaan. Koska suoria lauttoja ei mene, reitti kulki Splitistä ensin Italian Anconaan ja sieltä yön yli nukkumisen jälkeen Kreikan Igoumenitsaan.

Italialaisten lauttayhtiöiden kaoottisuudesta ja huonosta palvelusta peloteltiin lukuisissa nettiarvosteluissa, mutta meidän kokemuksemme mukaan kaikki sujui hyvin. Pieni epäjärjestelmällisyys, pilleihin taukoamatta puhaltelevat satamatyöntekijät ja suurpiirteisillä käsieleillä ja huudoilla tapahtuva matkustajien ohjaus tuntui vain kuuluvan asiaan.

Kohti helteistä Kreikkaa

Seuraavaksi aiomme reissata pitkin Kreikkaa muutaman viikon ja toiveissa on nähdä lisää hätkähdyttäviä maisemia. Ensin tapaamme Montenegrosta saapuvan kolmannen siskomme ja sen jälkeen Suomesta vieraaksemme lentävät ystävät.

Tätä kirjoittaessani auton sisälämpötila on mittarin mukaan liikkunut jossain +35 asteen tienoilla jo useamman päivän. Rantaelämä siis jatkukoon!

Seuraa siskosten Itä-Euroopan matkaa

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Puskaparkkeillen tulee toimeen vähällä

Yöpaikkoja löytyy lähes joka puolelta

Kuukauden aikana olemme matkustaneet neljässä maassa, yöpyneet 15 eri paikassa ja tavanneet seitsemän eri maissa asuvaa vanhaa ystävää. Pääasiassa yöpaikkoina ovat toimineet ilmaiset, luonnonläheiset “puskaparkit” kaupunkikeskusten ulkopuolella. Jo alkumatkan aikana on tullut selväksi, että puskaparkkeillen tulee toimeen vähällä.

Tähän mennessä joka maasta ja lähes joka alueelta on löytynyt paikkoja, joihin parkkeerata ainakin yhdeksi yöksi. Karavaanarit jakavat tietoa sopivista kohteista ahkerasti, joten parilla puhelinsovelluksella pääsee pitkälle eikä joka tietä ja metsänreunaa tarvitse koluta itse (käytännöllisiä vinkkejä puskaparkkeiluun löydät tästä postauksesta).

Ainoastaan kerran jouduimme peruuttamaan takaisin jyrkkää metsätietä, kun kävi selväksi, että automme ei tule mahtumaan perille etukäteen valittuun paikkaan.

Asuntoautolla voi matkustaa edullisesti

Minua on yllättänyt, kuinka vähällä asuntoautomatkaillessa tulee toimeen. Kaasuliedellä kokkaa ruoat näppärästi ja kaasulla lämpiää tarvittaessa myös koko auto, vesitankin 40 litraa riittää käyttövedeksi noin viikoksi (suihkua meillä ei ole ja juomavesi löytyy eri kanistereista), hupiakku latautuu sekä ajaessa että aurinkopaneelin avulla, kasettivessaa voi käyttää silloin kun muita mahdollisuuksia ei ole. Vesitankin täydennys ja suihkut hoituvat muutamalla eurolla.

Olemme ajaneet maltillisia päivämatkoja edullisen polttoaineen seuduilla, joten dieseliinkään ei ole uponnut omaisuuksia. Keskikulutus tällä ajotyylillä on ollut noin 9 litraa sataa kilometriä kohden. Navigointiohjelmassa reitit on valittu niin, että vältämme mahdolliset tietullit – tosin tämä vaati yhden turhan tietullipysähdyksen alkumatkasta Saksassa.

Sopiva auto ja varusteet tekevät matkailusta mukavaa

Erityisen hyväksi on osoittautunut katolle asentamamme aurinkopaneeli. Vähän pilvisenäkin päivänä se lataa niin hyvin, ettei pakottavaa tarvetta verkkovirran saamiselle ole ollut kertaakaan. Ajomatkat lataamme puhelimia ohjaamon virtalähteestä ja iltaisin lueskelemme ledilamppujen ja kynttilöiden valossa.

30 vuotta vanhassa Matkaajassamme on fiksun pohjaratkaisun ansiosta tilaa kahdelle hengelle suorastaan ruhtinaallisesti. Nukkumapaikkoja on yhteensä 5 ja kaappitilaa niin reilusti, että lähtiessä puolityhjää kaapistoa katsellessamme ihmettelimme, mitäköhän unohtui pakata mukaan.

Myös polkupyöristä on ollut paljon iloa. Auton voi jättää kauemmas parkkiin ja lähteä tutkailemaan ympäristöä.

Meidän matkallamme on myös mukavuuksia, joista ei tingitä: tärkeintä on keittää aamulla kaikessa rauhassa mutteripannulla kahvit vastajauhetuista kahvipavuista. Tätä ennen ei auto liikahda metriäkään.

Joskus tulee mutkia matkaan

Hehkutuksen vastapainoksi täytyy myöntää, että alkumatkan pitkään jatkunut kylmyys ja sateet eivät olleet varsinaisia tunnelmannostattajia. Kostealla kelillä mikään ei tunnu kuivuvan eikä ulkoilukaan houkuta. Kaasulämmitintä olemme käyttäneet mahdollisimman säästeliäästi, jotta Suomesta ostettuja kaasupulloja ei tarvitsisi vaihtaa kesken matkan. Nyt onneksi kesäkelit vaikuttavat vihdoin alkaneen!

Vaikka puskaparkkeillen tulee toimeen vähällä ei sekään ole aina ongelmatonta. Toistaiseksi ikävin herätys koettiin Wienissä, kun poliisi tuli aamuvarhaisella hakkaamaan pontevasti ovea kertoakseen, että meillä on puoli tuntia aikaa pakata tavaramme ja lähteä parkkipaikalta. Vieraassa kaupunkiympäristössä navigoiminen ennen aamukahvia ei ollut tämän matkan huippuhetkiä.

Seuraa siskosten Itä-Euroopan matkaa

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Omalaatuinen Görlitz yllättää

Görlitzissä historia on joka puolella läsnä

Matkakohteeksemme Görlitz valikoitui sattumalta ystäväni muutettua sinne, mutta vierailua voi suositella lämpimästi muillekin! Omalaatuinen Görlitz yllättää positiivisesti. Kävellen tai pyörällä helposti haltuunotettava kaupunki on arkkitehtuuriltaan niin kaunis ja omintakeinen, että tekee mieli jäädä ihastelemaan jokaista kadunkulmaa.

56 000 asukkaan Görlitz sijaitsee aivan Puolan ja Saksan rajalla, ja Tsekkeihinkin on alle parisataa kilometriä matkaa. Neisse-joen yli kävelemällä voi poiketa lähes vahingossa Puolaan. Historiallisesti ja kulttuurisesti Görlitz kuuluu Sleesian alueeseen, joka sijaitsee näiden kolmen valtion rajalla, nykyään pääosin Puolan alueella. 

Vanhaa kaupunkia ei tarvitse etsimällä etsiä, sillä 1200-luvulla perustetun Görlitzin uusi puolikin on peräisin 1800-luvulta. Jos olet yhtä laiska museoissa ja kirkoissa vierailija kuin minä (eli todella laiska), täällä saat aimo annoksen historiaa lähes huomaamattasi.

Jopa katukylttien goottilaistyylisen fontin ymmärtäminen vaatii silmän harjaantumista. Paikallisen ystäväni sanoin: “tuntuu kuin olisi matkannut ajassa 300 vuotta taakse päin”.

Hylätyt rakennukset ovat näkemisen arvoisia

Kaltaisilleni hylätyistä rakennuksista kiinnostuneille riittää erityisen paljon ihmeteltävää. Ikivanhoja umpeenlaudoittuja taloja tai kokonaisia kortteleita löytyy niin kaupungin laitamilta kuin aivan keskustastakin, mikä tuntuu suomalaisittain hämmentävältä. Millaisia tarinoita löytyy niiden takaa?

Majoituimme stadionin parkkipaikalla Weinhübelin kaupunginosassa, josta löytyi sattumalta kaksi erityisen vaikuttavaa tyhjillään olevaa rakennusta: 1880-luvulla rakennettu entinen ravintola Weinbergshaus vieressä seisovine näköalatorneineen sekä nimettömäksi jäänyt valtava kivihuvila sadan metrin päässä siitä. 

Wikipedian mukaan näköalatorni on saneerattu hiljattain ja sinne on mahdollista edelleen kiivetä, mutta käyntimme aikaan koko rakennus oli aidattu. Joka tapauksessa koko ympäröivä Weinhübelin alue järvineen, puistoineen ja metsäreitteineen kannattaa kokea. Hylätyistä tiloista kiinnostunut löytää lisää vinkkejä esimerkiksi googlaamalla “urbex Görlitz”.

Landskronin panimoalue – paikallinen ylpeys

Weinhübelissä sijaitsee myös Landskronin panimoalue. Oluen ystävät voivat vierailla paikan päällä panimomyymälässä tai etukäteen varattavalla kierroksella, ja Landskronia voi tietenkin maistella missä tahansa paikallisessa ravintolassa. Itse Landskron maistui…noh, saksalaiselta oluelta, mutta ainakin se tuli läheltä.

Oluen lisäksi 150 vuotta vanhalla panimoalueella on tarjolla erilaisia kulttuuritapahtumia, kuten konsertteja ja festivaaleja.

Sauna olisi tullut tarpeeseen

Görlitz yllättää myös saunan ystävät. Vanhasta kaupungista löytyy historiallinen julkinen sauna (nettisivujen mukaan palveluihin sisältyy “Bio- Finnische Sauna”, mitä ikinä se tarkoittaakaan), mutta suureksi pettymykseksi se oli vierailumme aikaan remontissa.

Alkumatkan paria lämmintä päivää lukuun ottamatta on nimittäin ollut sanalla sanoen viileää. Öisin pärjää riittävän vaatekerroksen ja kolmen peiton alla ihan hyvin, mutta peittokasojen alta kaivautuminen jääkaappilämpötiloihin viilenneessä autossa vaatii tahdonvoimaa.

Görlitzissä vierailun aikana säätiedotus varoitti jopa lumisateen mahdollisuudesta, mikä toi mieleeni helmikuiset muistot ensimmäisestä talvestani asuntoauton omistajana. Onneksi löysimme viihtyisiä kahviloita, joissa lämmitellä matkan kohmettamia jäseniämme. Ja kesää kohtihan tässä ollaan menossa! 

PS. Görlitz on oiva kohde myös polkupyörällä matkaaville, sillä se sijaitsee Saksan ja Puolan välistä noudattavan Oder-Neissen-pyöräilyreitin varrella.

Seuraa siskosten Itä-Euroopan matkaa

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/

Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Siskokset valmiina tien päälle

Useita asuntoautoreissuja tehnyt isosiskoni Meri palasi viime kesänä Suomeen, tällä kertaa ilman autoa tai suunnitelmaa seuraavasta matkasta. Oma kokemukseni karavaanielämästä rajoittui pariin vierailuun hänen luonaan Etelä-Euroopassa, mutta ne olivat jättäneet kaipuun rentoon matkustustapaan ja vapauden tunteeseen. Eräänä loppukesän päivänä päätimme siskon kanssa tehdä irtioton ja lähteä keväällä asuntoautolla Itä-Eurooppaan.

Ummikkona asuntoauton rattiin

Asiassa oli vaan pari muttaa. Minulla ei ollut ajokorttia ja oikeastaan ajatuskin rattiin joutumisesta aiheutti kauhua. Lisäksi ymmärrykseni autoista oli lähellä nollaa ja kartanlukutaitoni tasolla, jolla pystyin suvereenisti eksymään paikassa kuin paikassa navigaattorin huutaessa ohjeita korvaani.

Seikkailumieli ylitti pelot: alkusyksystä ostimme käytetyn asuntoauton ja minä ilmoittauduin autokouluun. Päätimme suunnata asuntoautolla Itä-Eurooppaan.

Karavaanielämää kotinurkilla

Syksyllä koeajoimme tulevaa reissukotiamme sieniretkillä pääkaupunkiseudulla. Lämminverinen Meri peseytyi rantasuihkussa vielä lokakuun puolella, ja viimeiset yöt nukuimme autossa pikkupakkasilla marraskuussa.

Auto toimi hienosti, mutta minulle alkoi käydä selväksi, että Helsingin keskusta ei ollut paras ajoharjoitteluympäristö kaltaiselleni pikkukylässä kasvaneelle ummikolle. Turhautumista (ja itkua) nieleskellen suoritin tunnin toisensa jälkeen, ja vastasin epämääräisesti kysymyksiin ajokokeen päivämäärästä. Kun luovuin asunnostani maaliskuun alussa, minulla ei ollut edelleenkään korttia tai tietoa lähtöpäivästä.

Talvi yllätti asuntoautoilijat

Kelit kylmenivät, mutta emme löytäneet sopivaa, katettua tai lämmitettyä talvisäilytyspaikkaa autolle. Päädyimme parkkeeraamaan sen vanhempiemme mökille.

Emme osanneet arvata, kuinka pitkä ja luminen talvesta tulisi, ja jälkiviisaana voi todeta, että talviajan huollon olisi voinut tehdä paremmin. Helmikuussa lapioimme katolta kymmeniä senttejä loskaista lunta ja havaitsimme ikkunasta vuotaneen vettä yläsängyn pohjalle.

Samalla paljastui tyhjentämättä jääneen vesitankin olevan umpijäässä. Kaasulämmittimen, kuuman veden ja vasaran avulla saimme tankin tyhjäksi ja toivoimme, ettei edessä olisi karavaanifoorumeilla maalailtua tuhansien eurojen remonttia ja kosteusvauriota.

Vinkkejä onnistuneempaan talvisäilytykseen voit lukea esimerkiksi täältä.

Vesivuodon syytä jäljittämässä

Kun keväämmällä käynnistimme jälleen vesipumpun, auton sisuksista alkoi kuulua lorinaa. Kävi ilmi, että vesi virtasi ulos uutta reittiä – auton pohjasta.

Suuntasimme Best-Caravaniin konsultaatiota varten. Huoltomies paikansi ongelmakohdan keittiön kaapiston taakse ja arvioi, että kyseessä oli jään paineesta irronnut tai haljennut putki.

Jatkoimme selvitystyötä omatoimisesti, ja tuskaisen vanerinrepimisoperaation jälkeen lavuaarin takaa paljastuivat toisistaan irronneet putken päät. Ongelma ratkesi lopulta liitoskohdan uudestaan kiristämisellä, eikä vettä näyttänyt valuneen sisään paljoa. Onneksi!

Määränpäänä Itä-Eurooppa

Huhtikuun alussa tapahtui ihme: minä sain ajokortin (kolmannella yrittämällä, mutta kuka niitä niin tarkkaan laskee). Pahin rattikauhu on alkanut helpottaa ja suurikokoisen, vanhan auton ajaminen tuntuu yllättävän mukavalta.

Lähtöpäivä on viimein varmistunut ja suunnitelma on seuraava: suuntaamme lautalla Helsingistä Saksaan ja sieltä Tsekkiin, Itävaltaan, Sloveniaan, Kroatiaan ja Kreikkaan. Paluumatka on suunnitelmissa taittaa Bulgarian, Romanian, Puolan ja Baltian kautta.

Aiomme puskaparkkeilla kaupunkikeskusten ja leirintäalueiden ulkopuolella ja käydä moikkaamassa matkan varrella asuvia ystäviä. Suuntaa-antava matkustusaika on neljä kuukautta.

Vielä viime hetken varustelut ja ajoharjoittelut, niin olemme valmiita tien päälle!

Seuraa siskosten Itä-Euroopan matkaa

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/