Soolomatkalla Euroopan ympäri retkeilyautolla

Yksin matkustaminen jakaa mielipiteitä, niin läheisteni keskuudessa kuin netin keskustelupalstoilla. Yllättävän moni tuntemani ihminen ei ole koskaan matkustanut ulkomaille yksin, eikä minullakaan ollut aikaisemmin kokemusta itsenäisestä reissaamisesta viikkoa pidempinä jaksoina. Nyt olen kuitenkin soolomatkalla Euroopan ympäri retkeilyautolla– ja uskallan rohkaista muitakin lähtemään tien päälle yksin! Matkustan vuoden verran ympäri mannerta, kiertäen 25 maata ja kerään erilaisten taiteilijoiden tarinoita.

Suunnittelin alusta alkaen, että teen tämän Euroopan-matkani yksin. Ajatus ei ollut helppo, ja valmistauduin siihen pitkään henkisesti. Tähän asti matkaseuran puuttuminen oli yleensä johtanut siihen, että moni hieno seikkailu jäi minulta kokematta, mutta enää yksin matkustaminen ei tunnu lainkaan mahdottomalta. Nyt on hyvä hetki pohtia, minkälainen muutos minussa itsessäni on hiljalleen tapahtunut ja minkälaisena koen yksinolon muutettuani asumaan vakituisesti tien päälle.

Yksin matkustaessa välillä täytyy keksiä tekemistä vain itselleen.

Olen oppinut nauttimaan soolomatkailusta retkeilyautollani

Ennen retkeilyautoon kotiutumistani kärsin läheisriippuvuudesta. Minulla oli tarve ylläpitää yltiösosiaalista arkea: yritin täyttää kalenterini mahdollisimman piukkaan tapaamisia ja aktiviteetteja ystävien kanssa, minkä takia olin aina ylivireinen ja pinnan alla uupunut. Halusin mennä kaikkialle yhdessä jonkun kanssa ja turhauduin, jos ystäväni ilmoittivat jäävänsä mieluummin kotoilemaan. Kesti melko pitkään, että opin arvostamaan heidän päätöstään, mutta nykyään löydän itsekin suurta iloa yksin vietetystä laatuajasta.

Muutettuani retkeilyautoon asumaan oli aluksi entistä helpompaa toimittaa itseni erilaisiin tapahtumiin ja seuralliseen ajanviettoon. Huomasin jatkuvan suhaamisen kuitenkin käyvän lopulta niin uuvuttavaksi ja väkinäiseksi, että aloin pikkuhiljaa hidastaa tahtia. Kun retkeilyautosta tuli vakituinen koti, se loi minulle turvallisen ja seesteisen pesän, jonne saatoin vetäytyä omiin oloihini.

Kun retkeilyautosta tuli vakituinen koti, se loi minulle turvallisen ja seesteisen pesän, jonne saatoin vetäytyä omiin oloihini.

Vähitellen aloin ymmärtää, etteivät aidot ystävyys- ja perhesuhteet siitä kärsisi, vaikka välillä olisikin vähemmän yhteydenpitoa. Tunnistin, miten hyvää teki reflektoida ajatuksia ja kokemuksia hiljaisuudessa tai kuinka tärkeää oli löytää tilaisuus lukea ja kirjoittaa eksymättä aina uusiin keskustelunavauksiin. Toki edelleen nautin saadessani uppoutua keskusteluun tai viedessäni ystäviäni pieniin seikkailuihin, mutta enää onnellisuuteni ei ole seurasta riippuvainen.

“Mihin parkkiin ajaisin täksi yöksi? Entäpä lounas: mikä maistuisi?” Yksin matkustaessa joutuu harvemmin tekemään kompromisseja, kun vastuu jokaisesta päätöksestä tulee kantaa yksin.

Yhteydenpitoa retkeilyautosta kotiin päin

Matkani ensimmäisten viikkojen aikana yhteydenpito kodin ja reissulaisen välillä oli niin tiivistä, että olin hukkua läheisteni ja ystävieni rakkaudella ja uteliaisuudella lähettämiin tiedusteluihin. Oli ihana tietää, että kannustusjoukkoni oli niin runsaslukuinen ja innoissaan päätöksestäni hypätä seikkailuun. Olin itsekin hyvin kiinni puhelimessa ensimmäisten viikkojen ajan koettaen pysyä kartalla läheisteni elämänmenosta. Välillä huomaan yhä kantavani huolta kotiväestä ja potevani syyllisyyttä siitä, etten voi osoittaa tukeani heitä kohtaan entiseen malliin. Läheisyys ja läsnäolo ovat olleet minulle niin tärkeitä, että toisinaan yksinäisyys on jopa enemmän fyysinen kokemus kuin pelkkä tunne.

En ole aina kyennyt nauttimaan yksinolosta, saati kuvittelemaan, että lähtisin näin pitkälle ja kauas ilman matkakumppania. Minun piti ensin oppia pois läheisriippuvuudesta ja oppia luottamaan itseeni.

Kotiväen kuulumiset ja hyvinvointi mietityttävät minua enemmän kuin yksin matkustamisen riskit. Vaikeinta on tyytyä etäyhteyksiin, kun en voi olla jakamassa läheisteni jänniä ja merkityksellisiä elämän käänteitä paikan päällä.

Koti-ikävään auttavat parhaiten videopuhelut perheen kanssa. Lisäksi tein jo ennen lähtöäni päätöksen, että lennän kotiin reissuvuoden aikana kaksi kertaa, jotta voin viettää joulun ja syntymäpäiväni perheeni ja ystävieni kanssa. Aika kuluu loppujen lopuksi niin hirvittävän nopeaa vauhtia, että tulen varmasti potemaan valtavaa haikeutta tämän projektin lähestyessä loppuaan. Kotiinpaluu on sitten aikanaan taatusti tunteikas kokemus ja toisaalta ikävä alkaa varmasti tulla myös uusia, Euroopan äärissä asuvia ystäviäni kohtaan. Kaipuusta ei ikinä pääse eroon, jos on elänyt sydämensä kyllyydestä.

Pidän herkästi enemmän huolta muiden hyvinvoinnista kuin omastani. Siksi minun oli tärkeää opetella tekemään kivoja palveluksia ihan vain itselleni, vaikkapa viikoittaisen brunssin merkeissä.

Kansainväliset kaverisuhteet ovat yksin reissaamisen suola

Kun on soolomatkalla Euroopan ympäri retkeilyautolla, parasta ja palkitsevinta on ehdottomasti uusiin ihmisiin tutustuminen ja jopa ystävystyminen vieraissa maissa. Toteutan reissuni aikana dokumenttiprojektia, jonka ansiosta minun on pitänyt etsiä jokaisesta vierailemastani maasta ihmisiä, joiden kanssa jakaa ainutkertaisia selviytymistarinoita haastattelujen merkeissä. Ventovieraiden paikallisten kontaktointi on ollut todella jännittävää ja hauskaa ja on johtanut monen uuden ystävyyssuhteen syntymiseen.

Mielestäni avain antoisaan reissuun on juuri rohkeudessa luoda yhteyksiä satunnaisissa kohtaamisissa. Lähestulkoon jokainen kontaktoimani ihminen on ollut pelkästään positiivisesti yllättynyt yhteydenotostani ja iloinen voidessaan tuntea oman tarinansa erityisenä osana projektiani. Vain muutama varauksellisemmin suhtautuva persoona on kieltäytynyt juttelusta, mikä osoittaa mielestäni sen, että ihmiset ovat pääsääntöisesti sosiaalisesti uteliaita ja avoimia tuntemattomia kohtaan.

Ystävyys voi alkaa vaikkapa vuoren huipulta tai vaellusreitin varrelta. Tämän kuvan minusta nappasi aivan ihastuttava espanjalaisrouva, jonka kanssa kommunikoimme iloisesti ilman yhteistä kieltä.

Yksin matkustamisen parhaita puolia

• Itsetuntemukseni ja intuitioni ovat kehittyneet hirmuisesti lähdettyäni seikkailuun ilman matkakumppania.
• Olen ollut vapaa tekemään kaikki matkaa koskevat päätökset itsenäisesti.
• Olen voinut huoletta olla välillä nuhjuinen ja väsynyt, eikä minun ole tarvinnut olla hyvällä tuulella muita varten.
• Saan ruokailla ja leiriytyä oman maun mukaan, enkä joudu tekemään juurikaan kompromisseja.
• Olen tutustunut rohkeammin uusiin ihmisiin ja solminut paljon uusia ystävyyssuhteita.
• Olen oppinut pyytämään apua (luotettavan oloisilta) tuntemattomilta.
• Ongelmanratkaisutaitoni ja luovuuteni ovat kehittyneet valtavasti.
• Olen oppinut luottamaan itseeni ja kykyihini enemmän.

Entäs ne nurjat puolet?

• En voi jakaa päätösvastuuta kenenkään kanssa. Joskus olisi helpompaa vain toimia jonkun toisen mielen mukaan.
• Välillä yksinolo on saattanut pelottaa ja tehdä olon turvattomaksi.
• Joskus on tilanteita, jotka kovasti haluaisi jakaa toisen ihmisen kanssa. Kaikki tunteet ja elämykset kun eivät välity valokuvissa ja puhelinlinjoja pitkin.
• Yhteyden menettämisen pelko vanhoihin ystäviin on ajoittain pinnalla. Välillä huomaan myös harmittelevani sitä, etten voi jakaa heidän kanssaan kokemuksia kotipuolessa.

Yksin oleminen on opettanut minulle valtavasti itsestäni ja kasvattanut minussa uudenlaista rohkeutta.

Matka yksin Euroopan ympäri tarkoittaa väistämättä matkaa myös itseeni. Yksinäisyyden tunteelta on mahdotonta välttyä, mutta ei tarvitsekaan. 

Niin ihanaa kuin olisikin jakaa seikkailuni jonkun kanssa, olen saanut korvaamattoman oppitunnin omasta rohkeudestani ja kyvykkyydestäni selvitä yksin tien päällä. Ehkä tämän matkan jälkeen osaan myös paremmin jakaa onnellisuuttani – ilman sen riippuvaisuutta toisten ihmisten seurasta.

____

Voit jatkaa keskustelua turvallisuudesta Jennin kanssa Instagramin puolella @jenniontheroad!

Kiinnostuitko matkailu- ja retkeilyauton sisustamisesta? Pysy kartalla niihin liittyvistä tarjouksista ja valikoimasta – tilaa Best Caravanin uutiskirje nyt!

Tilaa uutiskirje