Jakso 5/9: Mystinen Senjan saari hurmasi Vähäkankaat - matka Lofooteille eteni luonnonkaunista maisematietä

Aamu Senjan saarella on kuulas ja auringonpaisteinen. Vähäkankaat ovat juoneet aamukahvinsa ja perheen on aika lähteä kohti uusia seikkailuja. Hyvä retkipaikkakin on jo löytynyt. Matkailuauton pyörät laitetaan rullaamaan kohti vuorta, joka nousee runsaan kuudensadan metrin korkeuteen asti.

Maisematie Senjalla

Pohjois-Norjassa sijaitsevalle Senjan saarelle pääsee esimerkiksi nousemalla lautalle Tromssan kaupungista tai Finnsnesin pikkukaupungin kautta, E6-tietä pitkin. Silsandista Finnsnesiin kulkeva silta yhdistää Senjan mantereeseen.

Muutamien kilometrien pikkutieajon jälkeen Vähäkankaat tulevat tielle 86.

Senjan läpi kulkee kansallinen matkailureitti, Senja National Tourist Route, joka tarjoaa vaihtoehdon rannikkolaiva Hurtigrutenille ja E6-tielle. Neljästä kunnasta muodostuvan saaren läpi kulkeva maisematie on 102 kilometriä pitkä ja se kulkee Gryllefjordista Botnhamniin. Molemmat, sekä Gryllefjord että Botnhamn ovat pikkukyliä saaren pohjoisosassa.

Senja on pinta-alaltaan 1 586 neliökilometrin suuruinen saari, joten etäisyydet kohteiden välillä eivät ole kovin suuria. Vähäkankaan perheen ajomatka vaelluskohteeseen kestää noin 50 minuuttia.

– Mutkien tähden kovin kovaa ei tietä pitkin pysty ajamaan, eikä sitä edes halua, koska on kuitenkin maisemareitistä kysymys, perheen isä Petteri Vähäkangaskertoo.

Senja ei ole turistien täyttämä, vaan saari hakee Petterin mielestä vielä suosiotaan turistikohteena. Se ei ole välttämättä kuitenkaan mikään haittapuoli, etenkin jos arvostaa luonnonrauhaa.

Vähäkankaiden matkan päätepisteessä tilanne voikin sitten olla aivan toisenlainen, sillä Lofootit ovat Norjan yksi suosituimmista matkakohteista.

Senjan luonto

Senjan luonnon kauneus on häikäisevää. Saari on kuin Norja pienoiskoossa maaston vaihtelevuuden tähden. Pohjoisosassa silmiinpistävää ovat piikkipäiset vuorenhuiput, vuonot ja hiekkarannat, kun taas eteläosan maisemia hallitsevat laajat metsä- ja suoalueet.

Senjalla riittää luontoreittejä vaellusintoiselle. Saaren läpi kulkee 72 kilometrin vaellusreitistö. Retkirepun voi nostaa selkään, vaikka Ånderdalenin kansallispuistossa, jossa on mahdollista päästä katselemaan muun muassa hienoja tunturi- ja järvimaisemia.

Senjan saarta ympäröi pohjois- ja luoteisosassa meri ja saaren länsiosaa halkovat syvät vuonot. Lisäksi saarella on myös useita järviä. Rantaelämää kaipaavalle Ersfjordstranda tarjoaa valkoista hiekkaa kaltevien huippujen kehystämänä.Maisemien lisäksi yksi rannan vetonauloista on myös kullattu, monikulmainen käymälärakennus. Meri on kaunis katsella, mutta vesi niin kylmää kesäkuukausinakin, ettei se välttämättä houkuttele uintireissulle.

Kesäaikoina Senjalta on lauttayhteys Tromssan lähellä sijaitsevalle Kvaløyan saarelle ja Vesterålenin saariston pohjoispäässä sijaitsevalle Andøyan saarelle.

Levähdyspaikkojen helmiä

Tulomatkalla Senjalle Vähäkankaan perheen reitin varrelle ei osunut montaa hyvää levähdyspaikkaa. Maisematien varrella tuntuu olevan kuitenkin varaa mistä valita.

– Kun pääsee ajamaan perille tänne, niin yöpymispaikkoja matkailuautoilijoille kyllä löytyy ja eikä ole paljon ihmisiä, Petteri vakuuttaa.

Yksi maisematien levähdyspaikkojen helmistä on Tungenes, josta on näkymät vuorille, jotka muistuttavat lohikäärmeen hammasrivistöä. Okshornan eli paholaisen leuan jyrkät, keihäsmäiset vuoret kohoavat satojen metrien korkeuteen merestä.

Maisematien varrella, vuoren lävistämän tunnelin takaa, Vähäkankaat löytävät kuitenkin toisen hienon levähdyspaikan. Bergsbotnin 44 metriä pitkältä näköalatasanteelta avautuu huikaiseva näkymä vuorille, Bergs-vuonoon ja Bergsbotnin kylään.

Matkailuauton keittiössä

Maisemien ihailun jälkeen ajomatka jatkuu seuraavalle levähdyspaikalle, jossa perhe päättää pitää pienen evästauon. Sopivaa purtavaa saadaan aikaan matkailuauton kaasuliedellä.

Jos on innostunut ruoanlaitosta, niin matkailuautossa lisää mahdollisuuksia ruoanlaittoon antaa kaasu-uuni. Vähäkankaan perhe on tottunut matkoillaan syömään kuitenkin mieluummin ravintoloissa kuin laittamaan itse ruokaa.

– Kokkailu ei ole oikein innostanut, vaan ollaan haluttu sekin aika käyttää ennemmin liikkumiseen ja katselemiseen, Petteri kertoo.

Purjeen juurelle

Ruokapaussin jälkeen Vähäkankaat jatkavat ajomatkaansa maisematien poikki.Tien vierellä kimmeltää meri ja ympärillä kohoavat vehreät vuorenhuiput. Välillä matkailuautolla kiidetään vuoriston läpi tunneleihin.

Norjassa osa tunneleista ja teistä saatetaan sulkea etenkin talvisin huonojen sääolosuhteiden vuoksi. Vuoristoteillä ajomatkaan voi tuoda haastetta myös jyrkästi kääntyvät neulansilmämutkat.

Senjalla on useita korkeita vuoria, joita voi lähteä huiputtamaan. Korkein niistä on Breidtinden, joka nousee noin 1 000 metrin korkeuteen merenpinnasta. Segla, joka tarkoittaa suomeksi purjetta, on vajaa 400 metriä matalammalla.

Vähäkankaat näkevät tulevan vaelluskohteen jo vilahdukselta auton sivuikkunasta.

– Segla ei kuvissa näytä kovin jyrkältä vuorelta, mutta se viimeinen osuus on kyllä todella jyrkkä, Petteri arvioi.

Vuorelle otetaan mukaan kaksi järjestelmäkameraa, joista toisessa on Gimbal-kuvanvakaaja ja reppuun sujautetaan kuvauskopteri.

Kantamusten tähden matka ylös ei välttämättä ole ihan ongelmatonta, sillä kädet täynnä voi olla hankala pitää tasapainoa yllä ja ottaa tarvittaessa tukea maaston muodoista.