Jakso 3/9: Saanan huipulle - Vähäkankaiden matkailuautoreissu kulkee pohjoisen postikorttimaisemien halki

Petteri Vähäkangas lähti perheineen matkailuautoreissulle Lofooteille. Reissu on nyt etenemässä kohti Kilpisjärveä. Matkaa Kilpisjärvelle taitetaan Kolarin kunnan kautta, jossa kaksi kylää yhdistävä maisematie johdattaa perheen korkealle tunturimaisemiin. Sieltä matka etenee edelleen Kilpisjärvelle Saana-tunturin juurelle.

Rovaniemeltä lähdettyään Vähäkankaat löysivät loistavan levähdyspaikan yöksi.Siellä perheen oli mahdollista nauttia retkeilytunnelmasta laavunuotiolla, Ounasjoen virtaillessa taustalla.

– Paikka löytyi reissuparkkikartan avulla. Todella hyvä paikka olla yötä, Petteri kertoo.

Reissuparkkikartan avulla matkailuautoilijan on mahdollista löytää sopivia, ilmaisia levähdyspaikkoja leirintäalueiden ulkopuolelta.

Aamulla matka jatkuu Ylläkselle

Kahta tielle rynnännyttä poroa lukuun ottamatta tieliikenne pohjoiseen on rauhallista. Tunturimaisemat piirtyvät taustalle, perheen ajaessa ylös Yllästunturin länsipuolella mutkittelevaa maisematietä.

Puurajan korkeudella kulkeva tie nousee lähes 400 metrin korkeuteen. Tie yhdistää Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylät. Maisematien valmistuminen vuonna 2005 nopeutti kylien välistä matkaa noin 15 kilometriä. Alun perin näiden kahden kylän välille suunniteltiin tunnelia.

Maisematie, The Scenery road, on näyttävä myös illan pimetessä. Lapin luonto ja maisemat tulevat hyvin esille, valaistuksen kohdistuessa yksityiskohtiin, kuten suurten kelopuiden runkoihin.

Elämyksiä Ylläksellä

Ylläksen alueella on 16 tunturia ja huippua, joista korkein, Yllästunturi kohoaa noin 719 metriä merenpinnan yläpuolelta. Tunturin pohjoispuolella sijaitsevasta Äkäslompolon kylästä pääsee Suomen kolmanneksi suurimman kansallispuiston Pallas-Yllästunturin reiteille. Merkittyjä reittejä on yhteensä 350 kilometrin alueella. Patikoinnista innostunut retkeilijä voi lähteä joko pidemmälle vaellukselle tai valita lyhyemmän päiväretkeilyyn sopivan reitin.

Yllästunturin huipulla pääsee käymään halutessaan jalkaisin tai gondolihissin kyydissä. Jotain suomalaisten saunainnostuksesta kertoo sekin, että Ylläksellä voi nousta ihailemaan maisemia myös maailman ainoalla saunagondolilla.

Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylissä on molemmissa oma laskettelukeskuksensa.Mikäli sää ei ole otollinen lasketteluun, voi suunnata sen sijasta, vaikka kylpylän poreammeeseen. Erityisesti perheen pienemmille lomaelämyksiä voi löytää myös Äkäslompolossa sijaitsevalta kotieläinpihalta.

Poroa Rouheessa

Ylläksen rinteiden ikuistamisen ja maisema-ajelun jälkeen Vähäkankaiden matka jatkuu Jounin kaupalle Äkäslompoloon, jonne ei onnistu kulkemaan niin, ettei huomaa sen maamerkkiä, maailman suurinta poroa. Kuusi metriä korkea poropatsas on taiteilija Kimmo Takaraution käsialaa ja painoa sillä on hurjat 2000 kiloa.

Jounin kaupasta Vähäkankaat onnistuvat löytämään sopivaa matkaevästä kassiinsa. Ostosten teon jälkeen on aika tankata energiaa loppupäivän ajomatkaa varten. Sopiva ateriointipaikka löytyy läheisestä Rouhe-ravintolasta.

Ravintolassa on rauhallinen tunnelma. Kesä ei ole kaikkein vilkkainta aikaa Lapin matkailuun ja osa paikoista on suljettu suurempien sesonkien ulkopuolella.

– Matkailuautolla on siinä mielessä helppo liikkua, ettei ole niin riippuvainen palveluista, Petteri kertoo.

Ruokalistalta jokainen valitsee haluamansa annoksen. Petteri valitsee listalta poroa, joka on perinteisesti ollut hintavaa. Maku on kuitenkin kohdallaan ja se on tietenkin pääasia.

Hyvän aterian jälkeen perheellä on virtaa jatkaa matkaa pohjoisemmas, kohti Suomi-neidon käsivartta.

Neljän tuulen tietä

Ylläkseltä lähdettäessä ajotie on kapea, mutta sen varrelle on tehty onneksi levennyksiä, jonne voi tarvittaessa väistää. Matkailuautolla uskaltaa lähteä myös tarvittaessa turvallisesti ohittamaan, Petteri kertoo.

– Etenkin uudemmat matkailuautot kiihtyvät ohitustilanteissa ihan kohtuullisesti. Ainoastaan ylämäessä saatetaan tarvita vähän enemmän tilaa.

Enontekiön kunnassa sijaitsevalle Kilpisjärvelle on Ylläkseltä runsaan kolmen tunnin ajomatka.

Komeat tunturimaisemat vilkkuvat ikkunasta Vähäkankaiden lähestyessä neljän tuulen tien varrella sijaitsevaa Kilpisjärveä ja sen retkeilykeskusta. Saunan ja iltapalan jälkeen on aika käydä yöpuulle, sillä aamulla perheen on tarkoitus aloittaa nousu retkeilykeskuksen takana kohoavalle Saana-tunturille.

Saana – saamelaisten pyhä paikka

Kilpisjärven seudulla on ollut saamelaisia jo 800-luvulla. Saamelaisessa kulttuurissa pyhä paikantuu usein korkeisiin paikkoihin, kuten tuntureihin. Yksi tällaisista pyhistä paikoista on Saana-tunturi.

Myyttisessä menneisyydessä Lappi oli jättiläisten asuttama. Kauniin Malla-neidon juhliessa häitään sulhasensa Saanan kanssa, hääjuhlat keskeytyivät yllättäen. Kilpakosija Peltsa Ruotsinmaalta olisi tahtonut Mallan vaimokseen ja yritti katkeroituneena estää häät.

Peltsa kutsui avuksensa jäämeren velhoja, joiden kohtalokas taika riistäytyi käsistä. Yhtäkkiä pohjoistuuli hyytyi ja suuret jäämassat vyöryivät Norjan Ruijasta kohti. Saana kaappasi morsiamen syliinsä ja juoksi Kilpisjärven rantaan, jonne he molemmat jähmettyivät rinnakkain. Sittemmin Kilpisjärvi täyttyi Mallan kyyneleistä ja Mallasta ja Saanasta taas kasvoi aikojen saatossa tuntureita.

Saanalle kiipeäminen

Vähäkankaan perheen aamu käynnistyy kahvin voimalla ja retkireput täytettyinä ja kamera ja kuvauskopteri matkassa perhe aloittaa nousunsa Saanan huipulle.

Skandien vuoristoon kuuluva Saana-tunturi kurottautuu 1029 metrin korkeuteen.Tunturille kiipeämiseen kannattaa varustautua Petterin mukaan tuulelta suojaavalla vaatetuksella. Mitään erillisiä vaelluskenkiä ei välttämättä tarvita, vaan hyvien lenkkarien kanssa pärjää reitillä.

– Saanan reitillä on portaaton, jyrkempi osuus, mutta normaalikuntoinen selviää kyllä noususta, Petteri vakuuttaa.

Nousu Saanan huipulle vie noin 2-3 tuntia, riippuen kunnosta ja mahdollisista tauoista. Saanan polku lähtee liikkeelle Kilpisjärven retkeilykeskuksesta ja samaa polkua palataan huipulta takaisin alas. Tunturin lounaisrinne on rauhoitettu luonnonsuojelualueena. Matkaa tulee yhteensä noin kahdeksan kilometriä. Reitti kulkee tunturikoivikon kautta Saanan luoteisosaan, jonka jälkeen itse tunturille kipuaminen alkaa.

Vähäkankaiden päästessä puurajalle, matalapaine voimistuu ja kulkijoita lähestyy takaa paksu usvapilvi. Tuleeko vettä kohta alas taivaan täydeltä ja kuvauskopterin lennätys jää pelkäksi haaveeksi?

Uhkaavasta säästä huolimatta, Vähäkankaat jatkavat tarmokkaasti matkaa yhä ylöspäin. Saanan rinteiden jyrkin osuus saa jo hengästymään. Jyrkimmän osuuden on päässyt aikaisemmin nousemaan portaita pitkin, mutta huonoon kuntoon päässeet portaat päätettiin purkaa. Uusien portaiden pitäisi valmistua ensi kesän aikana.

Kilpisjärvi on Suomen historian kannalta mielenkiintoinen paikka, sillä Lapin sodan viimeiset taistelut käytiin näissä maisemissa. Huhtikuussa 1945, sodan päätyttyä, saksalaiset sotilaat vetäytyivät Kilpisjärveltä. Sen merkiksi suomalaiset sotilaat pystyttivät Suomen lipun kolmen valtakunnan, Suomen, Norjan ja Venäjän betoniselle rajamerkille. Saanan rinteiltä voi löytää vielä sodasta muistoiksi jääneitä taisteluasemia ja sotaromua.

Vaivannäkö palkitaan

Perheen kiivettyä aikansa, tunturin laella oleva linkkimasto alkaa vähitellen hahmottua.

Saana-tunturin huipulla käy voimakas tuuli Vähäkankaiden saavuttaessa viimein tunturin korkeimman kohdan. Kaikkien onneksi ilma on vähän kirkastunut ja perhe saa rauhassa jäädä ihailemaan ympärille avautuvaa lumoavaa erämaamaisemaa.

– Kiipeäminen Saana-tunturille oli ihan hieno kokemus. Mitä suuremman ponnistuksen ja vaivan takana nousu on, sitä enemmän saavutuksesta nauttii, ihan samalla tavalla se on kuin muutenkin elämässä, Petteri kuvailee.