America, here I come! Yksin asuntoautolla isossa Amerikassa

Asuntoautolla Yhdysvalloissa

Itse en ollut koskaan lainannut kenenkään asuntoautoa, enkä myöskään lainannut omaani kenellekään. Merkittävä tekijä asuntoautovaihdon ja matkan onnistumiselle oli luottamuksen syntyminen. Skypen kautta käytävän puhelun toisessa päässä oli 29-vuotias suomalaistyttö ja toisessa päässä tuplasti vanhempi asuntoautokonkari. Vaikka poskiani punoitti puhelun jälkeen, oli ilo huomata, että karavaanari on karavaanari iästä huolimatta!

Kirjoittaja ihailemassa Grand Canyonin maisemia.

Onneksi Jukka ja Debbie taisivat merkittävimmät huolehdittavat asiat: sujautimme molemmat hanskalokeroihin ”power of attorneyn”, joka selitti oikeutemme auton käyttöön paikallisella kielellä. Totesimme vakuutustemme voimassaolon ja huolsimme autot matkaa varten. Sovimme, että käytön aikana aiheutuneet perushuoltokulut maksamme itse.

Olin kuullut ja todennut lyhyen New Yorkin reissun aikana, että Amerikassa kaikki sujuu helposti. Lähdin siis matkaan avoimin mielin, enkä tehnyt tarkkoja matkasuunnitelmia. Olin saanut hyviä vinkkejä Jukalta ja Debbieltä, ja matkaan lähteminen tuntui turvalliselta. Päätin vasta Yhdysvaltoihin saapumista edeltävänä iltana italialaisella lentokentällä italiankielisen oppaan perusteella tehdä perinteisen roadtripin, johon yhdistäisin mahdollisuuden harrastaa varjoliitoa, melontaa ja pyöräilyä. Vaikka naarmutin laina-autoani heti lähtöpaikalla, matka sujui kommelluksitta ja voin todeta, että matkailu vaikka yksin ja naisena on Amerikassa kaikin puolin helppoa ja hauskaa! Tämä oli lyhyen nelivuotisen karavaanariurani hienoimpia matkoja!

Asuntoauto oli kuin luotu yksin matkustamiseen.

Maisemia 80 kilometrin tuntivauhdilla

Sain hyvät ohjeet ja vinkit Yhdysvalloissa matkustamiseen. Matkatahtini oli rauhallinen, mutta koska olin yksin matkassa, kilometrejä kertyi kuin huomaamatta. Joka päivä yövyin eri paikassa, usein Wallmart-kauppojen pihalla, koska melkein kaikki niistä toivottivat asuntoautoilijat tervetulleeksi. Useamman kerran yövyin myös taukopaikoilla ja muilla sopivilla paikoilla kaupunkien ulkopuolella. Navigaattorit löytävät hyvin mm. pienlentokentät, joilla yöpyminen ei yleensä häiritse ketään, sekä ”hylätyt” kylät ja elokuvateattereiden parkkipaikat. Yöpymispaikkojen löytäminen oli yleensä helppoa, enkä tutustunut lainkaan leirintäalueiden tarjontaan. Monet RV (recreation vehicle) -parkit sekä jotkin State Parkit tarjoavat myös yhden päivän leiritystä. Löysin maksuttomat tankkien tyhjennyspisteet ja vedenottopaikat osavaltioiden rajoilta. Yhdysvalloissa matkustettaessa on hyvä muistaa, että dieseliä ei aina saa jokaiselta bensa-asemalta. Amerikkalaisissa diesel-autoissa käytetään myös diesel exhaust -ainetta, jota ilman dieselmoottori ei käy. Tätä kuitenkin löytyi kaikilta huoltoasemilta. Automaattivaihteisessa autossa oli myös tow/haul -kytkin, jonka avulla automaattivaihteisen auton sai alamäessä moottorijarrutukselle. Miten helppoa! Tiet ovat leveitä ja tiekyltit selkeitä.

Matkustaminen yksin

Yksin matkustaminen sujui navigaattorin kanssa mallikkaasti. Ihmiset ovat tunnetusti ystävällisiä ja hyvin auttavaisia. Autoon syttynyt moottorivalo tarkistettiin paikallisella korjaamolla lauantai-iltana kello 20 ilmaiseksi. O’Reilly-varaosamyymälät tarkistavat varoitusvalot myös veloituksetta. Ilman navigaattoria yksin matkustaminen tuntemattomalla alueella olisi ollut haastavaa. Navigaattorin hukattua reitin onnistuin kerran eksymään St. Louisin vähemmän hyvämaineisille kujille mutta sieltäkin selvittiin kommelluksitta. Yksin ajaessa on syytä välttää pimeällä ajamista villieläinten, oman väsymyksen ja luonnollisen havainnointikyvyn hidastumisen takia. Itse nousin toisinaan aamuvarhain jatkamaan matkaa, jotta illalla saattoi rentoutua ja matkan varrella pysähdellä mielenkiintoisia paikkoja tutkimaan. Yksin matkustaessa isommissa kaupungissa ei myöskään voinut oikein pysähdellä, ellei parkkialue löytynyt helposti matkan varrelta. Yksin sen katseleminen oli melko vaikeaa. Koska yövyin aina autossa, ajoin aina kaupunkien ulkopuolelle mutta siten löysin myös mielenkiintoisia paikkoja. Ajaminen Yhdysvalloissa on helppoa, tiet ovat leveitä ja siltojen ali mahtuu kulkemaan. Vuoristotiet ovat yllättävän mutkattomia ja leveitä toisin kuin Euroopassa. Ajokulttuuri muistuttaa pohjoismaista kulttuuria. Itse matkustaminen ja alati vaihtuvat maisemat aavikosta havumetsään olivat reissun kohokohtia!

Kuuluisa Route 66

Parasta matkassa oli itse matkustaminen ja ajaminen. Lonely Planetin opas antaa hyvän lähtökohdan roadtripille. Ennen matkaa olin ajatellut keskittyväni vuoristoihin ja harrastuksiin, mutta tutustuttuani maanosan valtaviin mahdollisuuksiin autoillen, halusinkin nähdä ja tutustua Amerikkaan kostean Mississippin varrella, Arizonan aavikolla ja keskilännen vuorilla. Route 66:n ohella Yhdysvaltoja halkoo monta muuta kaunista reittiä. Minnesotasta ajoin St. Louisiin seuraillen ”Great River Roadia”. Tämä reitti oli erittäin hyvin merkattu. Matkalla oli monta pientä ja somaa kaupunkia päiväretkiä varten kuten Washbasha (MN), jossa voi tutustua pelastettuihin kotkiin ja Galena (IL), jossa voi vierailla Presidentti Grantin kotitalossa tai meloa hiostavassa Mississippi-joessa.

Route 66 yllätti aitoudellaan ja yksinkertaisuudellaan ja oli ehdottomasti ajamisen arvoinen, vaikka reitiltä eksyy toisinaan ulkopuolelle. Route 66:iä sivuava Interstate johdattaa kuitenkin takaisin reitille pian. Jesse Jameksen piiloutumisluolat (Meramec Caverns) on hauska kohde lapsille tai lapsenmielisille. Oklahoman El Renossa, jossa ensimmäinen hampurilainen keksittiin, paras hampurilaisbaari oli suljettu. Vierailemisen arvoisia ovat Oklahoman ympäristössä matkan varrella muutamat neonväriset Route 66 -museot, jotka ovat sopivasti kitch. Amarillossa tulee nauttia pihvi (Big Texan Ranch & Motell) ihastellen pihalla seisovaa jättimäistä Cowboyn saapasta. Länteen Amarillosta I-44:n varrella on legendaarinen Cadillac Ranch, joka on itsessään näkemisen arvoinen mutta ei houkuta luonnonystävää. Useimmat kävijät jättävät oman merkkinsä autoihin ja tyhjiä spray-pulloja leviää ympäri peltoja.

Route 66:n varrella saattaa löytää yöpymispaikaksi hylätyn kylän kuten Tucumcarin jälkeinen El Cuervo. Nämä ovat myös valokuvaajalle kiinnostavia kohteita. Albuquerque vaikutti kiinnostavalta kaupungilta, tosin itse ajauduin sen ulkopuolelle, koska en löytänyt sopivaa parkkipaikkaa. Kaksi kiinnostavinta paikkaa tällä reitillä olivat alkuperäisamerikkalaisten kaupunki Acoma Pueblo, jossa on valtavan kasinon lisäksi kulttuurikeskus. Kulttuurikeskuksesta pääsee oppaan mukana vierailulle kaupunginosaan, jossa asutaan vielä ilman juoksevaa vettä ja sähköä.

Paikallista arkkitehtuuria.

Asuntoauto kohti Grand Canyonia

Toinen kiinnostava kohde on Arizonan rajalla oleva Petrified Forest National Park, joka on valtava fossiloituneiden puiden puisto, johon voi tutustua autolla liikkuen. Hollbrookin pikkukaupungissa kannattaa syödä jossakin pienessä perheravintolassa, ja alkuperäisamerikkalaisten historiasta tai jaloittelusta kiinnostuneiden kannattaa tutustua alueen moniin State Parkeihin, jotka kertovat alkuperäisamerikkalaisten historiasta. Tällainen on esimerkiksi Homolovi State Park, joka tarjoaa myös majoittumispalveluita asuntoautoilijoille. Tällä tieosuudella tarkkasilmäiset saattavat huomata alkavia pensaspaloja, joista kannattaa ilmoittaa bensa-asemilla. Myös kalkkarokäärmeitä kannattaa pitää silmällä.

Arizonan Flagstaff on iloinen kaupunki, jossa kannattaa pysähtyä lounaalle tai kahville (Caffe da Macy’s) ja yhdistää käynti Grand Canyonin vierailuun. Itse tutustuin Grand Canyoniin sen pohjoisen sisäänpääsyn kautta oppaan suosituksen mukaan. Reitti Grand Canyonin pohjoispäätyyn on itsessään upea ja sieltä löytyy paljon kuvattavaa ja innokkaalle myös koskenlaskua ja koskimelontaa. Ennen puiston sisäänpääsyä kannattaa pysähtyä Jacob Lake Inn:ssä aterioimaan. Puiston sisällä ennen kanjonille saapumista voi tavata myös biisoneita. Grand Canyonin pohjoispäädyssä löytyykin eritasoisia ja eripituisia patikointireittejä, joilla saa kulkea rauhassa ja ihailla oravia ja peuroja. Iltaisin Canyonilla vierailleet siirtyvät Canyon Lodgen terassille ihailemaan tähtitaivasta. Hyvä tunnelma ja vanha puinen ravintola tuo mieleen Pallaksen. Parhaita matkamuistoja ovat alkuperäisamerikkalaisten ”tienvarsiständit”, joilla myydään erilaisia koruja ja käsitöitä.

Kohti vuoristoa

Tiet numero 89 ja 70 mutkittelevat Arizonan ja Utahin kautta Coloradoon upeissa vuoristomaisemissa. Hauskoja kohteita ovat Arizonan rajalla oleva Coral Pink Sand Dunes State Park, jossa voi reippailla, ajaa mönkijöillä tai lasketella hiekkadyyneillä. Utahissa on lukeamattomat määrät maastopyöräreittejä. Winslowin lähellä pohjoisessa Arizonassa sijaitsevassa meteorin aiheuttamalla kraaterilla vierailisin vain todellisen mielenkiinnon pohjalta sillä sisäänpääsymaksu on melko tyyris. Kraateri itsessään on kyllä kiinnostava. Alueelle voi tosin jäädä myös yöpymään pienestä lisähinnasta.

Coloradossa Boulder on boheemi ja käymisen arvoinen kaupunki, jonka kupeessa oleva Rocky Mountain National Park ja Estes Park on patikoijan ja kiipeilijän harrastuskohde. Stanley-hotellissa pääsee Shining-elokuvan tunnelmiin. Kohti Wyomingia kulkeva Lincoln Highway on hiljainen osuus ja sitä ympäröivät lakeudet rauhoittavia. Wyomingin rajalla kannattaa pysähtyä pieneen Medicine Bow ”The wind is cold, the hearts are warm, and the hunting is fine” nimiseen kaupunkiin. Matkailijaa palvelee pääkadun varrella vuodelta 1911 peräisin olevaan Historic Virginian Hotel, jossa ruokailun yhteydessä pääsee tutustumaan myös hotellin persoonallisiin huoneisiin. Ilta-auringossa kaupungissa löytyy paljon kuvattavaa. Utahin ja Wyomingin rajalla voi tutustua dinosaurusten fossiileihin. Pidä myös silmät auki sillä alueella on paljon erilaisia peuroja (pronghorn). Hiljaisen tien varrella on syvennyksiä, joihin kannattaa jäädä yöpymään ja ihastelemaan auringonlaskua.

Liikennettä Yellowstonessa.

Vuoristoteillä on helppo ajaa

Tie numero 287 kulkee hauskojen Landerin ja Duboisin kaupungin läpi kohti Teton National Parkia, Yellowstone National Parkia ja niiden kupeessa sijaitsevaa Jackson Holen kaupunkia. Maisemat ovat upeat, ja vaikka ollaan korkealla vuoristossa, kulku sinne asuntoautolla on helppoa. Tiet eivät ole lainkaan niin mutkikkaita kuin eurooppalaisissa vuoristoissa. Avaran luonnon ystävälle nämä ovat matkan kohokohtia. Tetonin kansallispuistossa saattaa törmätä alkajaisiksi karhuihin. Itse olin asuntoauton katolla ihailemassa auringonlaskua, kun kohtasin karhun. Paikalliset kyltit ohjaavat varovaisuuteen ja vaeltajalle mukaan suositellaan karhuspraytä, sillä paikalliset harmaakarhut voivat olla aggressiivisia.

Rodeonäytös Wyomingissa.

Jakcson Hole on oiva retkikohde ja ulkoilmaharrastajan kohtauspaikka, mutta myös aito lännenkulttuurin kaupunki, jossa kannattaa kokea Rodeo. Yellowstonen kansallispuistossa viereisellä kaistalla saattaa kulkea biisoni, joten pimeällä ajeltaessa on oltava varovainen. Yellowstonen kuumat lähteet ja niiden purkaukset (Old Faithful) ovat näkemisen arvoisia, vaikka kesällä paikalla on runsaasti muita turisteja. Yellowstonessa ajeltaessa kannattaa varautua myös äkkiarvaamatta pysähtyviin ajoneuvoihin.

Montanan läpi ajettaessa maisemat ovat upeita ja rauhallinen matkanteko varmin tapa rentoutua. Etelä- ja Pohjois-Dakotassa nähtävää oli paljon, mutta itse olin jo matkalla takaisin Minneapolikseen mahtavan kuukauden matkan jälkeen.

Takaisin on ehdottomasti päästävä!

Tämä artikkeli on julkaistu alunperin Bestiksessä 2013.