Sääolosuhteet Napapiirin pohjoispuolella koettelevat usein kokeneimmankin laskijan hermoja, eikä tämä reissu ollut poikkeus. Reissulla sattui ja tapahtui – oli niin lumimyrskyjä kuin lumivyöryjäkin, joiden läpi luotettava matkailuautomme kuitenkin sen kuin puski vakaasti ja turvallisesti. Joku saattaakin ihmetellä, miksi kukaan ylipäätään valitsee ammatikseni alan, jossa työtä tehdään ääriolosuhteissa ja aina vain sattuu ja tapahtuu. Tässä blogissa kerron, mistä kaikki omalla kohdallani alkoi, fiilistelen vapaalaskua ja matkailuautoilua sekä kerron viimeisimmästä laskureissustani Norjaan. Laskukausi on virallisesti korkattu!
“Onneksi nelivetoinen Hymer Grand Canyon S suoriutui tilanteesta kuin tilanteesta, ja ensimmäistä kertaa ikinä autoa ei tarvinnut kaivaa lumesta kertaakaan.”
Vapaalasku on laskulaji, jossa lumilaudalla tai alppisuksilla lasketaan hiihtokeskusten merkittyjen rinteiden ulkopuolella. Ominaista vapaalaskulle on se, että laskija on vahvasti luonnon armoilla esimerkiksi kelien ja lumitilanteen kautta, mikä onkin samanaikaisesti lajin hienoin mutta myös ajoittain tuskastuttavin piirre, kun laskemaan ei pääse vaikka intoa olisi. Vapaalaskua ihan tosissaan harjoittavat myös yleensä ajattelevat, ettei vapaalaskun puhtaimmassa muodossa käytetä apuvälineitä ollenkaan, vaan laskupaikan sekä laskun pituuden määrittelevät oman kehon energiat ja se millaisen rinteen jaksaa tänään nousta ylös. Vapaalaskun tärkein työväline on oma kroppa ja työtä tehdään luonnossa, mikä asettaa vapaalaskijan harteille samanaikaisesti sekä riskinottajan että luonnossa retkeilijän roolit, joiden kantaminen vaatii vastuullisuutta.
Aloitin lumilautailun jo lapsena Rovaniemellä. Lautailu merkitsi minulle vapautta, sillä skeittaamisen tapaan siihen liittyi vahvaa lajikulttuuria ja mahdollisuuksia toteuttaa omaa itseään esimerkiksi pukeutumisen kautta. Lapsena laskemisen intoon sekoittui myös paljon rajojen testaamista, ja freestyle-laskutyylin sekä hyppyrien tarjoamat adrenaliiniryöpyt imaisivat nopeasti nuoren kaverin mukaansa. Samat hyvät fiilikset ohjaavat nykyisinkin laskemista, vaikka erojakin on. Lumilauta on edelleen se väline, jonka avulla pystyn parhaiten rentoutumaan luonnossa, mutta vanhempana laskemisesta on karissut pois kaikki ylimääräinen uhkarohkeus. Nykyään laskemisen tavoitteena on yksinkertaisuus – onnea on hyvä lasku.
Erittäin hyvät lumiennusteet houkuttelivat meitä tällä kertaa lähtemään matkailuautolla laskemaan Norjan Lyngenin ja Tamokdalenin laaksoihin. Perillä olosuhteet laskulle olivatkin todella harvinaista herkkua, itse asiassa paremmat kuin mitä olimme edes uskaltaneet toivoa. Tavallisesti olen kohdannut samanlaisia olosuhteita vain kaukana kotoa, esimerkiksi Japanissa. Lunta oli runsaasti ja siinä oli juuri oikea pito lautailijalle. Paksun lumipeitteen vuoksi lumivyöryvaara oli kuitenkin alueella korkea, ja vuorten huippujen sijaan päätimme laskea alempana rinteillä metsissä.
Matkailuauto osoittautui jälleen mainioksi tukikohdaksi reissussa. Puskaparkkeilu mahdollisti laskupäivän aloittamisen suoraan kohteessa, lounas- ja taukotila olivat aina lähellä eikä pohjoisen arvokasta päivänvaloa tarvinnut hukata siirtymissä keskellä hyvää laskupäivää. Laskijan on myös tärkeä pitää huolta lepäämisestä ja huoltaa kroppaansa. Mitä nopeammin laskun jälkeen pääsee lämmittelemään kroppaansa ja saa murkinaa mahaansa, sen parempi seuraavien laskujen kannalta – ja sehän matkailuautolla onnistuu kätevästi!
Perillä lunta pyrytti joka päivä noin metrin verran lisää, ja matkailuautomme joutui usein tositoimiin. Onneksi nelivetoinen Hymer Grand Canyon S suoriutui tilanteesta kuin tilanteesta, ja ensimmäistä kertaa ikinä autoa ei tarvinnut kaivaa lumesta kertaakaan. Lopulta lunta tuli liikaa jopa Hymerille, ja lähdimme pois ennen kuin lumivyöryt katkaisisivat reittimme takaisin Suomen puolelle. Reissu oli virkistävä yhdistelmä suurta laskunautintoa ja tutkimusmatkaa, kun takaisintulomatkalla poikkesimme vielä tarkastamassa Kilpisjärven ja Enontekiön lumitilanteet, lasku ja olosuhteet kevään tulevia laskuja varten. Niistä lisää myöhemmin!
Oman kropan lisäksi vapaalaskijan tärkeimmät työkalut ovat sääennusteet, mutta ilmaston lämpeneminen on kuitenkin tehnyt talvikauden ilmojen ennakoinnista vaikeaa. Vaikka tämän laskureissun olosuhteet olivat timanttiset, on tämä talvikausi ollut yleisesti lumitilanteen kannalta huono. Pohjois-Lapin vähälumisen alkuvuoden lisäksi raju lämpötilojen vaihtelu plussan ja miinuksen välillä on muodostanut lumeen eri paksuisia pehmeitä ja kovia kerroksia. Lumen koostumuksen huomaa laskiessa aina vasta liian myöhään, kun lauta jo uppoaa hankeen tai kaatuessa saa mustelmia jäisestä kinoksesta. Tänä talvena on ollut aivan arpapeliä, millaista lunta laskuilla osuu kohdalle.
Kuitenkin lajikulttuurin kannalta vapaalaskun tulevaisuus on valoisa, sillä joka vuosi moni uusi harrastaja löytää tiensä lajin pariin. Lumiurheilu kiinnostaa selvästi ihmisiä edelleen, ja lautailu onkin esimerkiksi monelle skeittaajalle luonnollinen vaihtoehto talvisin. Ehkä tänä vuonna se uusi tyyppi rinteessä olet sinä. Laskuiloa kaikille!
____
Lisää tietoa vapaalaskemisesta, videoita sekä huikeaa kuvamateriaalia Antti Autin talvisista seikkailuista löydät hänen Arctic Lines -nettisivuiltaan. Katsasta myös uusi ja upea laskuvideo Pohjois-Norjan reissulta sekä edellisten reissujen kohokohdat Youtubesta.
Heräsikö halu lähteä talviseikkailulle? Best Caravan on koostanut karavaanien avuksi kattavan Talvimatkailijan oppaan. Oppaasta saat tietoa talvimatkailusta ja talveen valmistautumisesta!