Seison Laajavuoren liidätysväylän tiiauspaikalla. Se on yksi Suomen kuuluisimmista frisbeegolfväylistä: reilu 180 metriä frisbeegolfkiekon liidätystä jyrkkään alamäkeen korille. Linnut laulavat, aurinko lämmittää mukavasti ja koriin pääsee kahdella onnistuneella heitolla. Muun muassa tästä väylästä tuli tehtyä useita mielikuvaharjoitteita, kun tulevan kesän perheenisien frisbeegolfreissu oli vasta suunnitteluvaiheessa talvisessa Oulussa. Into päästä takaisin radoille oli kova.
Tulevan kesän frisbeegolfreissu lämmitti mukavasti mieltä kylminä pakkaspäivinä. Haeskelimme eri radoista tietoa netistä ja kyselimme innokkaina kavereilta vinkkejä. Käytyämme läpi useita eri vaihtoehtoja, päätimme keskittää reissumme Jyväskylän seudulle. Huonon sään varalta kartoitimme myös sekä Tampereen seudun että Pohjois-Suomen ratoja.
Tämä ei ollut ensimmäinen reissumme, mutta olimme tehneet aikaisemmat reissumme joko asuntovaunulla tai mökkitukikohdasta käsin. Reissua suunnitellessamme asuntoautolla reissaaminen alkoi tuntua koko ajan kätevämmältä ajatukselta. Pääsisimme helposti kohteiden viereen ja tarvittaessa voisimme myös evästää autossa ratojen välillä. Niinpä otimme yhteyttä Best Caravaniin, ja päädyimme vuokraamaan porukallemme kaksi asuntoautoa.
Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen, lähdimme vihdoin matkaan Oulusta kesäkuun alkupuolella – perheenisien kesälomien kohokohta, ”FribaTour”, oli alkanut. Alunperin FribaTourimme piti käynnistyä Viitasaarelta, mutta heittointo oli kasvanut odotellessa niin kovaksi, että päätimme etsiä jo matkalta jonkun radan.
Pienen selvittelyn jälkeen päätimme lähteä kokeilemaan Haapaveden Aakonvuoren frisbeegolf-rataa, jonne vievä tie vaihtui nopeasti mutkaiseksi pikkutieksi. Onneksi olimme liikkeellä asuntoautolla vaunun sijaan, joten takaisin kääntyminen ei ainakaan olisi ongelma.
Aakonvuoren frisbeegolfrata osoittautui hyväksi löydöksi. Heittopaikat oli rakennettu viimeisen päälle ja väylät olivat selkeitä ja harkiten mietittyjä. Mukavan, mutta lämpimän kierroksen jälkeen sopiva uimapaikka löytyi Elämänjärveltä. Rantapaikka oli niin mukava, että päätimme yöpyä siinä ja jatkaa matkaa kohti Viitasaarta vasta aamulla. Asuntoauton vuokraaminen oli osoittautunut jo nyt oikeaksi valinnaksi.
Virallisen epävirallinen FribaTourimme alkoi seuraavana päivänä Viitasaarelta. Olimme talvella sopineet, että heitämme ajasta riippuen 6-7 “kisakierrosta”, joiden heittomäärät laskettaisiin yhteen. Lopulliset kisaratamme olivat sopivasti haastava Viitasaari, hyvän mielen Äänekoski, Keski-Suomen haastavin Hiiska DG Hiidenjärvellä, parempaan suuntaan muokattu Keljonkangas, korkeuserojen Laajavuori sekä tällä kertaa sateinen Peuranka. FribaTourimme vei meidät vaihteleville radoille, joissa pääsimme sekä kokemaan onnistumisia että käymään läpi tehtyjä virheitä. Suunnittelu oli tällä kertaa osunut nappiin.
Kaikki mukava loppuu valitettavasti aikanaan, ja Peurungalta lähdimme takaisin kohti Oulua. Mieli oli kevyt: olimme saaneet kokea monta mukavaa rataa. Perheenisät saivat ladata akkuja, viettää lomaa arjen rutiineista ja palata hyvin levänneinä takaisin kotiin. Ruokailut ja seura oli sen verran hyvää, että hymyä ei olisi pystynyt pidättelemään kotiin tullessa, vaikka olisi yrittänyt.
Asuntoauto osoittautui juuri niin hyväksi vaihtoehdoksi kuin talvella pohdimmekin. Mutkaisista ja huonommista teistä selvittiin helposti. Takatalliin mahtuivat kaikki varusteet, ylimääräiset kiekot sekä kori. Asuntoauto mahdollisti virkistävät uimareissut hikisten ratojen jälkeen, ja kerranpa nautimme myös tukevan lounaan Best Caravanilla asennetun markiisin alla ennen siirtymistä seuraavalle radalle. Asuntoauto säästi aikaamme ja mahdollisti huolettoman liikkumisen.
Kuinka siinä mielikuvaharjoitteiden Laajavuoren liidätysväylässä sitten lopulta kävi? Ilma oli lähes polttavan kuuma, mutta tuulinen. Avausheitto nousi vastatuulen vuoksi hieman liian korkealle ja lensi ohi väylästä. Dropzonelta suoritettu jatkoheitto tipahti onneksi nätisti korin viereen, josta oli helppo työ saada par-tulos väylältä. Eagle (-2) jäi siis tällä kertaa saamatta, mutta radan kokonaistulokseen olin kuitenkin oikein tyytyväinen. Sitähän frisbeegolf on: ajatuksissa hyvin helppoa tekemistä, mutta käytännössä paljon vaikeampaa. Ja sehän tästä lajista niin mukavan tekeekin. Aina on jotain uutta, mitä voi oppia. Ja uusia reissuja, joita suunnitella.
———