Päätin viettää juhannuksen matkailuautossa Kilpisjärvellä – Suomen pohjoisimmassa kylässä. Kaipuuni pohjoisen seudulle oli kova. Kävin Kilpisjärvellä viimeksi talvella ja halusin kokea samat tunturimaisemat myös kesällä. Reissuhaaveenani olivat perinteiset kuvauskohteet: Saanan huippu, Mallan luonnopuisto ja Kolmen Valtakunnan Rajapyykki. Näitä kohteita lähdinkin matkailuautolla valloittamaan. Myös moni muukin elämys toteutui reissun aikana. Lue lisää yöttömän yön juhannuksesta ja seikkailustani Lapissa.
Matkaan lähdin kotikaupungistani Porvoosta, josta ajoin Best Caravanin matkaparkkiin Ouluun. Sieltä jatkoin matkaa seuraavana aamuna kohti Kilpisjärveä. Matkaparkissa kanta-asiakkaana pääsee pesemään auton ja nauttimaan saunasta. Ajo seuraavana aamuna kohti käsivartta sujui mukavasti läpi Tornion ja siitä vielä pohjoiseen kohti Kilpisjärveä.
Kilpisjärvelle vievä tie on mielestäni yksi Suomen kauneimmista. Tien varrelta löytyy esimerkiksi Muotkatakka, joka on Suomen maanteiden korkein kohta (565,8m). Sitä ennen on pitkiä suoria sekä nousuja ja laskuja vaivaiskoivujen ympäröimänä. Maisemat ovat Pohjois-Lapille tyypillisiä – karua mutta kaunista.
Kilpisjärvelle päästyäni ajoin suoraan retkeilykeskukseen. Sain auton ajettua Saanatunturin juurelle, joten maisemista ei ollut valittamista. Retkeilykeskukselta lähtee suora reitti ylös Saanalle, joten autolla ei tarvitse lähteä heti liikkumaan mihinkään. Retkeilykeskuksella on myös mahtava rantasauna sekä muitakin palveluita matkailijalle.
Asettauduttuani paikalleen, lähdin katsomaan miltä kesäinen Kilpisjärvi näyttää. Jäät olivat lähteneet järveltä vasta pari viikkoa aikaisemmin ja koivujen lehdetkin heräilivät vasta uuden kesän vihreyteen. Pääsin kätevästi sähköpotkulaudallani kiertelemään aluetta ja katsomaan miltä kylän keskustassa näytti näin kesällä.
Iltakävelyllä menin käymään Tshahkajärvellä, jonne reitti lähtee luontokeskukselta. Reitti järvelle on noin 30 minuuttia suuntaan. Järvi on tunnettu valokuvaajien kohde – etenkin siellä sijaitseva upea puinen kirkkovene joka seisoo rannassa. Järven rannassa on myös grillauspaikka sekä upea Tsahkalputous.
Yksi juhannusreissun suunnitelmista oli päästä mukaan hiihtokisoihin, jotka pidetään vuosittain juhannusaattona. Eteläsuomalaisesta tuntui uskomattomalta, että juhannuksena vielä hiihdetään! Kilpailuun pääsi ilmoittautumaan Kilpisjärven retkeilykeskuksella, jonka jälkeen suunnattiin noin tunnin kävelymatka ylös kohti Saanaa. Siellä alkoikin jo näkyä taas lunta sekä itse kilpailualue.
Sukset saa kätevästi vuokrattua kilpailupaikalta, jos ei ole omia mukana. Matkaan lähdetään aina kaksi kisaajaa kerrallaan ja maali on noin 200 metrin päässä. Tyyli on vapaa ja nopeiten maaliin päässyt voittaa. Haastetta tuo ylämäki sekä tiivistynyt lumi.
Kisassa on mukana monia ikäryhmiä ja eri tasoisia kuntoilijoita. Osallistujia on yleensä noin sata. Kisalla on pitkä historia – kisa johon osallistuin oli jo 77. juhannushiihto. Keli oli tällä kertaa suotuisa ja lämpötila kohosi yli 10 asteen, eli oikein mukava hiihtokeli.
Sain suoritettua radan ja fiilis oli korkealla. Voittoa ei tullut. mutta kokemuksesta viisastuneena otan ensi kerralla omat sukset mukaan parhaimman tuloksen saavuttamiseksi. Kisan jälkeen suuntasin Kilpisjärven retkeilykeskuksella kuuntelemaan tulokset. Juhannus matkailuautossa Kilpisjärvellä huipentui juhannuskokkoon järven rannassa.
Mukava päiväkohde Kilpisjärvellä vieraillessa on kolmen valtakunnan rajapyykki. Se on Suomen, Ruotsin ja Norjan yhteinen rajapyykki Koltajärvessä. Reitti kulkee upean luonnonpuisto Mallan läpi, sinne pääsee kesäisin niin kävellen (noin 10km) tai sitten laivakyydillä.
Itse lähdin Malla-laivalla yli Kilpisjärven. Perille saapuessa on vielä noin 45 minuutin matka kävellen rajapyykille. Laivamatkalla saa otettua upeita kuvia, ja tällä kertaa oli erittäin lämmintäkin – auringonpaisteessa 25 astetta. Laivamatkalla voi myös kysellä vinkkejä henkilökunnalta ja kanssamatkaajilta.
Rajapyykille oli selkeät opasteet kävellä ja kesäkuussa tunturiluonnossa ei onneksi vielä ollut paljon ötököitäkään. Matka kulki Ruotsin raja-aitaa pitkin ja vajaan tunnin kävelyn jälkeen saavuimme Koltajärvelle, josta rajapyykki alkoikin jo näkyä. Paikalle on tehty tukevat metalliset pitkospuut, joita pitkin pääsee kävelemään rajan ympäri.
Rajapyykillä on historiaa yli 100 vuotta ja nykyinen rajamerkki rakennettiin vuonna 1926. Lapin sodan päättymistä juhlittiin myös tällä rajamerkillä. Talvisin rajapyykille pääsee myös hiihtämällä tai moottorikelkalla.
Kilpisjärven retkeni huipentui Saanan huiputukseen keskiyöllä. Lähdin kiipeämään kohti huippua noin klo 0:30, jolloin tiesin yöttömän yön auringon olevan parhaimmillaan. Olin odottanut muutaman päivän, jotta osuisi yö jona aurinko näkyisi pilvien takaa. Saanan korkeus merenpinnasta on 1029 metriä, mutta Kilpisjärven pinnasta se kohoaa vain 556 metriä. Tämä oli ensimmäinen kertani Saanan huipulla ja olinkin haaveillut huiputuksesta vuosia.
Reitti Saanalle alkaa vaivaiskoivujen keskeltä pitkospuita pitkin, jonka jälkeen pääsee kiipeämään graniittiportaita pitkin jonkin matkaa. Tämän jälkeen noustaan tunturille merkittyä reittiä pitkin. Matkaa huipulle on noin 5km per suunta.
Keskiyön aurinko on luonnonilmiö, jossa aurinko ei laske horisontin alapuolelle vuorokauden aikana. Vasta heinäkuun lopussa on ensimmäinen kerta loppukevään jälkeen, kun aurinko laskee Kilpisjärvellä.
Paikoin menomatkalla alkoi jo mietityttämään, että kuinka kaukana huippu mahtaa olla, mutta huipulle saavuttaessa fiilis oli uskomaton maisemia katsellessa. Yötön yö, tunturimaisemaa silmänkantamattomiin, arvokasta suomalaista luontoa ja raikasta tunturi-ilmaa. Tästä paikasta olin kuullut paljon ja nouseminen Saanalle oli kaiken vaivan arvoista.
Palasin yöttömän yön vaellukseltani noin klo 5:30 takaisin Hymerilleni, eli reitti kesti noin 5 tuntia kun eteni hitaasti ja kuvaili reitin varrella. Aamuyöllä ei ollut myöskään ruuhkaa nousta huipulle.
Kameravinkki: itselläni mukana on vaeltaessa yksi runko ja lisäksi linssit: 24-70mm f2.8, 14-24mm f2.8 ja 70-200mm f2.8. Kutsun tätä kultaiseksi kolmikoksi, sillä niillä saa ikuistettua laajempaa maisemaa sekä myös zoomattua lähemmäs luonnossa bongailtuja yksityiskohtia, kuten itselleni vastaan tullut kiiruna.
Johannuksena jos koskaan on oikea aika ihastella yötöntä yötä ja mikä onkaan parempi tapa kuin viettämällä juhannus matkailuautossa. Kilpisjärvi oli tähän mainio matkakohde – pääsin käymään kolmen valtakunnan rajapyykillä, kiipeämään Saanan huipulle, osallistumaan juhannushiihtokisoihin sekä nauttimaan upeasta tunturiluonnosta. Sää myös yllätti ja reissuni aikana oli paljon aurinkoisia päiviä – lämpötilakin kohosi jopa 25 asteeseen. Keskikesä Kilpisjärvellä menee ehdottomasti jatkoon ja tänne varmasti palaankin!
Lisävinkki karavaanarille: Kilpisjärvelle päästyäsi, suuntaa samalla Norjaan. Jäämerelle on matkaa vain 50km ja upealle Senjan saarelle vain noin 200km.
_______________
Lisää Niko Laurilan upeita kuvia löydät Instagramista @niko.laurila ja Facebookista nimellä Niko Laurila Photography. Voit seurata myös matkailuaiheisia vlogeja Youtubessa nimellä Niko Laurila Visual Storyteller. Palveluista tarkemmin: nikolaurila.fi.
Jos kesäinen matkailuautoilu kiinnostaa, tsekkaa 7 kotimaan kohdetta karavaanarille ja löydät taatusti upeita kohteita kesälomaseikkailuille. Kiinnostuitko Kilpisjärven upeista tunturimaisemista? Lue myös kuinka upea talvinen Kilpisjärvi lumoaa karavaanarin.