Neljän kuukauden reissumme Itä-Euroopassa on edennyt Balkanille. Ajoreitillämme Sloveniasta kohti Kreikkaa koimme hätkähdyttäviä maisemia Kroatian rannikolla. Ajoimme alun lyhyttä moottoritiepätkää lukuunottamatta rannikon mukaista D8-tietä Slovenian rajalta Kroatian Splitiin saakka. Tie oli koko matkan hyvässä kunnossa ja miellyttävä ajaa, eikä liikennettäkään ollut liikaa.
Kroatian rannikkoreitti ei kuitenkaan sovi heikkohermoisille. Jos kärsit pahasta korkean paikan kammosta, kannattaa ehkä antaa jonkun toisen ajaa reitin pohjoisosan läpi. Itse podin pientä alkushokkia, kun huomasin ensimmäistä kertaa ajavani vuoren rinteellä.
Oman jännityksensä toi myös paikoin kovasti mutkitteleva tie ja kaksikaistaisuus. Tottuneet kuskit kaasuttavat vähintään nopeusrajoitusten mukaan (ja ohittavat joskus käsittämättömissä paikoissa). Tuoreena kuskina hitaalla ajoneuvolla on pakko katsoa vähän varovaisemmin, mitä seuraavan mutkan takaa löytyy, ja pysähdellä bussipysäkeille ja levennyksille päästämään nopeampia ohi.
Juuri kun pääsin kehumasta, kuinka vaivatonta puskaparkkeilu on, kävi ilmi, että Kroatian rannikko ei ole ihanteellisin paikka tähän yöpymistapaan.
Parkkeeraamiskelpoista hukkatilaa ei ole rannikolla paljoa, minkä lisäksi leiriytyminen on kiellettyä. Lukuisten matkailijoiden kertoman perusteella luvattomasta majoittumisesta myös sakotetaan herkästi 1000 kunan (135 euroa) sakolla. Päädyimmekin viettämään muutaman yön leirintäalueilla ja muutaman ilmaisissa parkeissa, joissa jännitimme mahdollista poliisin suorittamaa aamuherätystä.
Kroatia oli Itä-Euroopan reissullamme ensimmäinen maa, jossa puskaparkkeilu tuntui haastavalta. Esimerkiksi edellisenä vierailemassamme Sloveniassa paikkoja löytyi helposti, ja paikallinen suhtautuminen karavaanareihin oli myönteistä. Eräs paikallinen jopa tarjoutui järjestämään meille yöpaikan vanhempiensa luota, kun jouduimme pahaan kaatosateeseen tulvimisvaarassa olevan joen varrella.
Vedimme muutaman vesiperän Park4nightista löytyneiden yöpaikkojen kohdalla, kun emme huomanneet pieniä nimettömiä käännöksiä ajoissa, tai ne näyttivät liian kapeilta ja jyrkiltä kulkupelillemme. Henkilö- tai retkeilyautolla paikkojen löytäminen onnistuu luultavasti suurta ja huomiotaherättävää asuntoautoa paremmin.
Mutta millaisia paikkoja kaiken etsinnän jälkeen löysimmekään! Saavuimme Kroatiaan sade- ja ukkoskuuron aikana, mutta heti seuraavana päivänä alkoivat kunnon helteet. Tavoitteemme oli selkeä: päästä uimaan. Mieleenpainuvimmat yöpymis- ja uimapaikat löytyivät oikeastaan sattumalta.
Karlobagin lähelle, suoraan D8-tien varrelle ilmeisesti hiljattain rakennettu ranta oli kuin keidas pitkän ja kuuman ajomatkan jälkeen. Suuri parkkipaikka oli korkealla tasanteella, josta ihailimme yhtä matkan kauneimmista auringonlaskuista.
Šibenikin Pyhän Nikolan linnoituksen läheinen paikka taas oli tunnelmaltaan erikoinen yhdistelmä täysin rapistunutta entistä armeija-aluetta, upeaa uimarantaa ja kanaalialuetta. Tutkimme alueen lukuisia erikoisia rakennuksia ja vietimme pari täydellistä rantapäivää Adrianmeren kirkaassa ja lämmenneessä vedessä uiden.
Ennen Kroatiaa vietimme kiireettömät pari viikkoa Unkarissa ja Sloveniassa pohjoiseen matkalla olleen englantilaisen ystävämme kanssa. Jossain vaiheessa havahduimme siihen, että ehtiminen Kroatian, Albanian ja Montenegron läpi ajoissa Kreikkaan vieraaksemme tulevia ystäviä varten tulisi vaatimaan aikamoista kiirehtimistä. Varsinkin, kun jälkimmäiset maat eivät ole tunnettuja helposta ajokulttuuristaan tai nopeakulkuisista teistään…
Ajan ja stressin säästämiseksi vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja otimme lautan Kroatiasta Kreikkaan. Koska suoria lauttoja ei mene, reitti kulki Splitistä ensin Italian Anconaan ja sieltä yön yli nukkumisen jälkeen Kreikan Igoumenitsaan.
Italialaisten lauttayhtiöiden kaoottisuudesta ja huonosta palvelusta peloteltiin lukuisissa nettiarvosteluissa, mutta meidän kokemuksemme mukaan kaikki sujui hyvin. Pieni epäjärjestelmällisyys, pilleihin taukoamatta puhaltelevat satamatyöntekijät ja suurpiirteisillä käsieleillä ja huudoilla tapahtuva matkustajien ohjaus tuntui vain kuuluvan asiaan.
Seuraavaksi aiomme reissata pitkin Kreikkaa muutaman viikon ja toiveissa on nähdä lisää hätkähdyttäviä maisemia. Ensin tapaamme Montenegrosta saapuvan kolmannen siskomme ja sen jälkeen Suomesta vieraaksemme lentävät ystävät.
Tätä kirjoittaessani auton sisälämpötila on mittarin mukaan liikkunut jossain +35 asteen tienoilla jo useamman päivän. Rantaelämä siis jatkukoon!
https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/
https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/
https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/