Asuntoautolla Itä-Eurooppaan – Ensimmäinen matkani karavaanarina

Halusin pidemmälle matkalle saadakseni irtioton arkielämästä. Säästin rahaa, hankin ajokortin, lopetin päivätyöni ja laitoin huoneeni alivuokralle. Esimerkkinä toimi isosiskoni ja matkakumppanini Meri, joka on elänyt reissuelämää jo vuosia. Nyt takana on ensimmäinen matkani karavaanarina, eikä se varmasti jää viimeiseksi.

Reittimme kulki Saksasta Tsekkeihin, Itävaltaan, Unkariin, Sloveniaan, Kroatiaan, lautalla yhdeksi yöksi Italiaan ja sieltä Kreikkaan, Bulgariaan, Romaniaan, Slovakiaan, Puolaan, Liettuaan, Latviaan ja Viroon.

Matka alkoi viileässä kevätsäässä

Keväällä pari viikkoa ennen lähtöä satoi vielä lunta ja lähtö viivästyi, sillä ajokortti irtosi vasta kolmannella yrittämällä. Asuin ystävien ja vanhempien nurkissa ja ravasin kahden kaupungin väliä 1,5 kuukautta, sillä olin jo luopunut asunnostani Helsingissä.

Toukokuussa rypsit kukkivat, mutta keli oli vielä viileä.

Jälkikäteen olin iloinen, että lähtö siirtyi. Ensimmäiset reissuviikot elimme hiljaiseloa kylmyydessä ja sateissa (kumpikaan ei muuten pakannut kumisaappaita mukaan), olimme kipeinä emmekä juuri tavanneet uusia ihmisiä. Kuukauden jälkeen pohdin, että neljä kuukautta on pitkä aika…

Sitten alkoi tapahtua. Kesä! Aurinkoa! Rantoja! Ihmisiä! Toinen toistaan hienompia maisemia! Koti-ikävä ei vaivannut.

Prahassa erityisen vaikutuksen teki Žižkovin TV-torni, jota koristavat taiteilija David Cernyn vauvaveistokset.

Huoleton matkutustustapa hyvässä ja pahassa

Olen lukenut Karavaanielämää-sivustolta muiden reissaajien huolella suunnitelluista ja valmistelluista matkoista budjettitaulukoineen. No, minulla ja Merillä oli toisenlainen matkustustapa. Alustava reittisuunnitelma oli olemassa, mutta muuten tyylimme oli varsin huoleton.

Yleensä uuden maan rajalla molemmat tajusivat pohtia, mikä lienee paikallinen valuutta ja onko jotain erityistä, mitä pitäisi tietää maasta tai siellä ajamisesta. Slovenian kohdalla huomasimme, että autovakuutuskortti eli Green Card unohtui ottaa mukaan. Sitä ei onneksi kysytty kertaakaan, mutta EU-alueen ulkopuolella se olisi ollut välttämätön. 

Joinain päivinä mietin, vietämmekö liikaa aikaa yhdessä.

Alussa pidimme kirjaa dieselin kulutuksesta, mutta ensimmäisten kuittien kadottua se jäi. Keskikulutuksen laskimme joka tankkauksen jälkeen ja se pysyi lähes koko matkan hieman alle 9 litrassa satasella.

Parasta oli vapaus

Tämä oli ensimmäinen matkani karavaanarina, ja upeinta oli vapauden tunne. Suunnitelmia voi muuttaa lennosta, eikä koskaan tiedä, millaisiin maisemiin seuraavaksi päätyy tai kenet tapaa. Niin paljon parempaa kuin lyhyet piipahdukset kaupunkikohteisiin!

Yksi matkalla kohdatuista uusista ystävistämme.

Vapauden lisäksi oli mahtavaa kokea, että on aikaa. Työtä ja harrastuksia täynnä olevassa arjessa on harvoin mahdollisuus istua kahta tuntia aamukahvia juoden tai viettää päiviä, joille ei ole sovittu ohjelmaa tai aikatauluja. Toivon, että kaikki saisivat kokea saman joskus.

Minulle sopi yksinkertainen elämäntyyli, jota puskaparkkeillessa voi elää. On oikeastaan yllättävää, kuinka vähällä tulee toimeen. Autossamme ei esimerkiksi ole suihkua, ja usein peseytymiseen toimi 2 litran vesipullo iltahämärissä. Kovimmilla helteillä auto oli välillä tukala, mutta muuten en ikävöinyt talon seiniä kertaakaan. Oma auto tuntui alusta asti kodilta.

Kuumimpina päivinä vilvoittelin ystävämme rekan alla.

Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä

Kahta automurtoa lukuun ottamatta suuremmilta haavereilta auton kanssa vältyttiin ja Matkaajamme rullasi hyvin läpi matkan. Hytissä sen sijaan alkoi näkyä auton ikä ja lämpötilavaihtelut: tiivisteet irtoilivat ja runsailla sateilla saimme vettä sisään katosta.

Autovarkaiden rikkoma ja kertaalleen korjattu kaasupullolokero levisi ajon aikana tielle Romaniassa sen verran pahasti, että paikallinen kanssa-autoilija viittilöi meidät sivuun. Sitä korjattiin diy/MacGyver-hengessä sen verran kuin pystyttiin.

Myös helteillä kovia kokenut puhelimeni sanoi sopimuksen irti, ja viimeisen kuukauden kuvat ja videot hävisivät siinä samassa.

Tekisinkö jotain toisin ensi reissulla?

Olen aina ollut matkustustavaltani epäsuunnitelmallinen enkä ole kiinnostunut suosituista turistinähtävyyksistä. Ehkä tulevilla asuntoautoreissulla voisin silti selvitellä joitain käytännön asioita enemmän etukäteen. 

Kreikan Trikalassa asuva ystävämme vei meidät uimaan vesiputoukseen, jonne moni muu ei ollut vielä löytänyt.

Ajoimme alkumatkan rauhallista tahtia ja vietimme Kreikassa 1,5 kuukautta. Lopulta hurautimme sieltä Viroon suoraa reittiä kuukaudessa, ja joissakin maissa ehdimme olla vain pari päivää. Jälkikäteen harmitti, kuinka vähän niistä näimme. 

Alueena Itä-Eurooppa ja Balkan jäivät kiehtomaan, ja tulevaisuudessa olisi kiinnostavaa nähdä nyt kokematta jääneet Albania, Montenegro, Makedonia, Serbia ja Bosnia-Hertsegovina. Ensi reissua odotellessa!

Kuvaushetki kivipuutarhassa. Kuva: Makis Patounas

Lue kaikki Viivin ensimmäisestä matkasta karavaanarina:

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/vegaaniruokaa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/mieleenpainuvimmat-luontokohteet/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/viisi-asiaa-jotka-opin-ajamisesta-balkanilla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/nainen-asuntoauton-ratissa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/toissa-tien-paalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/hatkahdyttavia-maisemia-kroatian-rannikolla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/puskaparkkeillen-tulee-toimeen-vahalla/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/matkailuautolla-euroopassa/omalaatuinen-gorlitz-yllattaa/

https://bestcaravan.fi/matkakertomuksia/asuntoautolla-ita-eurooppaan/