Tiedättekö tunteen, jolloin kaikki ideat ovat loistavia ja mikään mahti maailmassa ei voi ideaa horjuttaa? Töitä tehdään kovassa pöhinässä alkuhuumassa, mutta sitten iskee väsymys ja epäusko.

Väsymys iski toden teolla kimppuun nyt kolmas heinäkuuta. Koti oli ollut kaaoksessa jo viikon päivät. Hienot suunnitelmat, miten homma hoidetaan, kaatuivat. Vaunua korjattiin parista kohtaa. Aikataulut pettivät täydellisesti, kun mukaan tuli pari ”pikku juttua” kuten yhden mökin muuttaminen pohjoisesta etelään. Asia oli ollut vireillä jo kolmisen vuotta, mutta alkuviikon kiinteistövälittäjän soitto mullisti hieman aikatauluja.

Lopullisen lähtöpäivän koittaessa kannoimme tavaraa vaunuun tiputtaen ne ystävällisesti läjäksi lattialle. Autoon tungimme tavarat laatikoissa ja kaikki kolot tilkittiin pikkutavaroilla. Mukavat takapenkit, jotka pitivät pystyä kallistamaan taaksepäin torkkuja varten, töröttivät tikkusuorana, jotta saimme hyödynnettyä kaiken tilan.

Väsymys vai taitamattomuus sai vielä pienen kriisin aikaan kotipihassa. Auto peruutettiin vaunun eteen ja isä Noviisi voimakkaimpana tarttui aisaan nostaakseen paikalleen. Ei noussut ei. Voi helv… vaunu on liian etupainoinen. Tässä on turhaa edes punnita, jos iso, aikuinen mies ei saa edes aisaa nostettua 20 senttiä, on jokin pielessä. Ei kun vaunun ovelle huokaamaan. Arvuuteltiin siinä, kömpiikö Vertti pienimpänä, mutta mahdollisesti kokemattomimpana vaunuun ja alkaa nostelemaan tavaroita pois vai äiti Noviisi toiseksi pienempänä leiketulla kädellä alkaa heittelemään tavaroita taaksepäin. Onneksi ei tarvinnut kummankaan tehdä yhtään mitään. Väsyneen Isä Noviisin nöyrä anteeksipyyntö vaunun takaa pysäytti pähkimisen. Viisaammat ja kokeneemmat jo varmasti arvaavat. Vaunun takajalat olivat vielä alhaalla! No eipä kipannut vaunu vielä tässäkään kohtaa.

Lähtiessämme ajamaan kohti suurta seikkailua, istui Vikke mummon kristallivaasit sylissä, ja Vertillä oli käsityötunneillaan tekemä jakkara omien jalkojensa päällä. Pelkääjän puoleinen lattia oli niin täynnä tavaraa, ettei pelkääjän jalat mahtuneet sekaan, vaan varpaat töröttivät kojelaudalla.

Mummolakäynnin ja monien kyyneleiden jälkeen suuntasimme kohti pohjoista. Totta, alkuperäinen suunnitelma oli kohti etelää ja aurinkoa, mutta uusi tavoite oli olla Hämeenlinnassa seuraavana aamuna hoitamassa asioita. Univelka painoi niin raskaasti päälle, ettei edes Hämeenlinnan valot ehtineet alkaa kajastaa taivaan rannassa, kun parkkeerasimme puskaan Turenkiin. Iltauinti ja pikainen iltapala ja niin könysimme tavaroiden yli sänkyihin. Euroopan valloitus oli alkanut, ei kovin hohdokkaasti, mutta jotenkin tässä oltiin onnistuttu rämpimään alkuun.

Comments are closed.

Ota Yhteyttä

Tilaa uutiskirje

Älä jää uutispimentoon! Uutiskirje sisältää uutisia ja ajankohtaisia tarjouksia.



Tilaa Bestis

Bestis on karavaanareille suunnattu maksuton asiakaslehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa.







%d bloggers like this: