Tiistai-illaksi 8.8. oli lauttaan paikat varattuna. Aamupäivän aikana näytti vielä hieman epävarmalta, pääsemmekö lähtemään. Autossa oli ongelmia nokkapellin vaijerin kanssa ja Teron opintovapaapapereiden päivitys oli keskeneräinen. Mutta sitten, kun loksahtaa niin kaikki loksahtaa paikoilleen. Viimeiset jäähyväiset ja nenät kohti seikkailua!

Ihan kauheasti ei ehditty jännittämään sitä viimeistä H-hetkeä, mutta oltiinhan me lähtöä kerran jo harjoiteltu. Tällä kertaa, kun kaasutettiin Monnista kohti lauttarantaa ei edes jääty Martinlaakson yöksi, vaan päästiin ihan kertarysäyksellä Viron lautalle. Joku intuitio minulla kuitenkin oli ollut ja olin varannut paikat illan viimeiseltä lautalta.

Olo oli taivaallinen. Burger Kingin hampurilaiset olivat suorastaan gourmeeta. Kotipuolessa taisi olla joku huolissaan, missä me majoitumme Tallinnassa. Sillä en ollut vielä siihen mennessä päätä vaivannut. Ehtisihän sitä myöhemminkin miettiä. Laivassa Tero esitti saman kysymyksen. Mielestäni Piritassa olevan seikkailupuiston parkkipaikka olisi ihan loistava. Sitä kohti suunnattiin. Matkalla osui näkökenttään asuntovaunun kyltti, jonka opastamana pääsimme vaunualueelle. Onni oli edelleen myötäinen. Perillä saatiin lämmin tervetulotoivotus ja väsynyt ruumis sai levon.

Keskiviikkona herätessämme ja avatessamme vaunun oven, olo oli aivan mahtava. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, meri liplatti muutaman metrin päässä, rivi komeita veneitä kellui rivissä ja lokit kirkuivat. Nyt oltiin sen äärellä, mistä oltiin haaveiltu: aikaa itselle, perheelle ja opinnoille.

Jos tähän mennessä oli ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka mitä, on viimeinen viikko ollut suorastaan tylsän nautinnollinen. Päivät ovat olleet toistensa kaltaisia. Aamulla lenkille, päivä opiskelua ja illalla mukavaa puuhailua ja lopuksi hyvän ruoan ja juoman merkeissä korttia hakaten.

Tallinnan Pirita vaihtui parin päivän päästä Pärnuun ja kaupungin keskellä olevaan leirintäalueeseen. Autoa on liikuteltu sen verran, että Tero vei sen tutulle kukkaroystävälliselle korjaajalle. Kaikki matkat on taitettu pyörällä kauppaan, rannalle, kylpylään ja kaikenlaiseen hupiajeluun. Olemme olleet Pärnussa useaan otteeseen ja aina se vaan jaksaa kiehtoa.

Vertin koulun aloitus on antanut sentään elämäämme säpinää. Koulun ope sai heti alussa rutkasti palautetta oppilaaltaan. Oppilaan mielestä on ihan syvältä miettiä monelta koulu alkaa aamulla, järkyttävää on joutua tekemään itse lukujärjestyksensä. Koskaan aikaisemmin ei tarvinnut ensimmäisenä päivänä alkaa laskea matikkaa. Miten Instagrammista tehtävä Power Point liittyy kouluun? Kateus kavereita kohtaa huokui pienen miehen mielessä ensimmäisenä päivänä. Päivään olisi pitänyt kuulua keskustelua, miten ja missä on kesä vietetty. Asiaa olisi voinut käsitellä lisäksi piirtämällä tai kirjoittamalla. Yhtään ei auttanut, vaikka mainitsin, ettei taida olla ihan hirveästi keskusteltavaa. Koko kesä, kun on yhdessä oltu ja juttuja yhdessä tehty. Kuulemma en ihan kaikkea vielä tiennyt.

No, onneksi koulunkäynti on muuttunut helpommaksi viikon aikana. Parina iltana tekeminen on jopa ollut niin mielenkiintoista, että itse olen jo hikoillut ja vonkunut: joko lopetetaan, että päästään lähtemään jonnekin ulos. Ekalla kertaa kuluttaja-asioista kertova peli tempaisi mukaansa ja toisella kertaa matikka oli niin mielenkiintoista, ettei olisi millään halunnut lopettaa. Viime viikolla olin kovin huolissani. Matikka oli inhottavaa ja taidot hieman ruosteessa. Perjantaina päätin uhrata käsityötunnit ja vääntää matikan tiimoilta. Mukana oli vanhoja edellisvuoden kirjoja, joissa oli runsaasti tekemättömiä tehtäviä. Ilmeisesti joku loksahti paikoilleen, kun nyt punnerretaan posket punaisena innosta. Matikka on kivaa!

Liikuntatunnit ovat olleet minulle mieluisia. Ekalla tunnilla Vertti toivoi, et voitaisiinko vaan fillaroida. Toisella tunnilla menimme kaupunkisuunnistusta. Jotenkin oli ihan älyttömän hassua seurata, miten niin verttimäisellä tavalla kaveri onnistui aina uudelleen ja uudelleen löytämään uuden kohteen. Verttimäinen tapa, kun pitää sisällään vain hetken kartan katselua. Silloinkin se on väärin päin ja niin että se heiluu koko ajan kuin haavanlehti tuulessa. Miten ihmeessä siitä ehtii mitään tietoa napata? No, ainakaan ei ole äitiinsä tullut. Itse kun käännyn joka kerta väärään suuntaan lääkärinvastaanotolta pois lähtiessä.

Illat korttipelien äärellä on naurua ja huutoa. Muutama päivä sitten opettelimme uuden pelin: Lännen nopein. Eilen jo sovimme, että peliä voidaan pelata vain neljä kertaa illassa. Peli selvästi nostattaa adrenaliinia ja aiheuttaa meissä kaikissa melkoisen voimakasta kilpailuhenkeä. Tilannetta pahentaa se, etten minä ole todellakaan pelissä paras, vaan hävinnyt melkein joka kerta. Aloitimme tilaston ja se kertoo karua kieltä. Olen voittanut vain kolme kertaa. Saan joka pelisession päätteeksi vinoilukysymyksen, mitä haluaisit nyt pelata, että tulisi hyvä mieli? Tähän mennessä olen valinnut ristiseiskan tai paskahousun. Perusteluinani on ollut, että ne kun ovat älykkyyttä mittaavia pelejä…

Comments are closed.

Ota Yhteyttä

Tilaa uutiskirje

Älä jää uutispimentoon! Uutiskirje sisältää uutisia ja ajankohtaisia tarjouksia.



Tilaa Bestis

Bestis on karavaanareille suunnattu maksuton asiakaslehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa.







%d bloggers like this: