Takaisin tien päällä. Oli aika jatkaa matkaa ennen kuin renkaisiin kasvaisi juuret. Euroopan lounaisnurkka kaipasi valloitusta ja Lissabonissa odotti Vertin mukaan elämää suurempi trampoliiniparkki. Vettä lupasi sääennuste, joten pitkää emme viihtyisi Portugalissa, vaan jatkaisimme Madridiin melko vauhdikkaasti. Viken fanijoukkue Real Madrid pelaisi siellä viikonloppuna kotipeliä ja liput polttelivat hänen kännykässään valmiina käyttöön.

Kohtalolla oli jälleen näppinsä pelinsä ja eihän se ihan niin mennyt. Ensimmäisen päivän ajon aikana kohtasimme kaupunkinopeudessa jalankulkijoiden turvan: hidastetöyssyn. Ilta oli pimeä ja sateinen kuin parhaassakin kauhuleffassa. Ajelimme jonossa muiden mukana, kunnes Tero kirosi kovaäänisesti ja iski jarrut pohjaan. Mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä. Yhdistelmä pomppi voimallisesti hidasteen yli. Auton tavarat hypähtelivät ilmaan vuoron perään, joten saatoimme vain kuvitella, miten ne pomppivat vaunussa. Pöydän eteen laitettu likapyykkikassi ei tainnut pidätellä pöydän siirtymistä, vaan se saattaisi odottaa meitä ”keittiön” puolella, kun siirtyisimme kodin lämpöön majapaikkaan saapuessamme. Pysähdyimme syömään ja Tero kiersi vaunun todeten kaiken olleen päällisin puolin kunnossa. Huh, selvisimme säikähdyksellä.

Majapaikka löytyi Olhaosta ja pienen hienosäädön jälkeen saimme vaunun parkkeerattua postimerkin kokoiselle läntille. Muiden puikahtessa sisälle ja aloittaessaan nukkumaan valmistautumisen puuhaili Tero ulkona. Ulko-ovi kävi ja mies tuli syvään huokaillen sisään. Etuosassa vaunua roikkui kaasupullon kiinnityshihna säilytyslokeron takaosasta ulos. Etulokeron takaosa oli revennyt ja vaunun etuosan alareunan ratkennut. Ei taitaisi pieni pintaremontti (lue: ilmastointiteippi) riittää. Taisi tulla suunniteltua pidempi stoppi Portugalissa. Olisi kuitenkin parasta nukkua, ehkä yöunet toisi valoa tunnelin päähän.

Auringon valo paljasti koko surkeuden. Vaunun etuosa oli koko leveydeltä irronnut ja vielä lisäksi puolimetriä vaunun sivuilta. Kotiparka irvisti kuin vanha kenkä! Kämppärin tiskiltä löytyi lähimmän korjaamon osoite. Oli nostettava pää pensaasta ja kilautettava vakuutusyhtiöön. Mitenhän sitä esittelisi itsensä? Tässä vuoden vakuutusasiakas päivää? Tunari tien päältä hei? Onko ollut hiljaista, kun meistä ei ole muutamaan viikkoon kuulunut mitään? Marokon vahinko tuntui jo vähäpätöiseltä. Mutta kai tässä pitäisi kronologisesti edetä.  En sitten vetänyt edes happea, kun aloitin kysellä, ottaisitko toisenkin vahinkoilmoituksen? Puheeni taisi olla hivenen rönsyilevää, koska vahinko jätettiin kirjaamatta. Ottaisivat ylös, kun tiedettäisiin, miten laaja vahinko olisi.

Korjaamon pihassa reipas otteinen britti konttasi kodin alle ja mönki sieltä hetken päästä pois. Diagnoosi ei paljon naurattanut: vaunun lattia oli irronnut täysin vaunun yläosasta. Ikään kuin talon perustukset olisivat vajonneet toisesta päästä viisitoista senttiä alaspäin ja talo sinnittelisi suorassa seinärakenteiden pitäessä sitä ryhdikkäänä. Heidän aika, työkalut, tilat eikä mielenkiinto ei riittäisi korjaamiseen. Meidän tulisi etsiä tällaisiin ongelmiin erikoistunut korjaamo tai hankkia vaunu tehtaalle korjaukseen. Siis mitä ilmeisemmin Saksaan. Olisikohan nyt vahinko todistetusti olemassa, että kelpaisi vakuutusyhtiön kirjattavaksi?

Korjaamon omistajan Tommyn mukaan jokainen töyssy rikkoisi vaunua enemmän ja se olisi jopa vaarallinen tieliikenteessä. Emme voineet vetää kotia enää minnekään apua hakemaan, vaan joutuisimme turvautumaan muiden apuun. Kyllä kannatti olla Autoliiton Plus-jäsen. Jälleen yksi puhelin soitto ja apua alkaisi vyörymään.

Saimmekin melko nopeasti soiton, jossa meille ilmoitettiin kyydin saapuvan tuota pikaa ja vievän auton siis Mensselin korjaamolle. Öö, siis ei meidän autossa mitään vikaa ole. Asuntovaunumme on sen sijaan rikki. Aivan siis vaunu, hmmm palaamme asiaan. Tuut, tuut, tuut! Soitin uudestaan Autoliittoon ja varmistin, että siellä on tiedot oikein. Juu, kyllä oli. Hepä laittavat varmistuksen edellisen perään. Sanotaanpa Portugalista mitä tahansa ja korjaamon brittiomistaja Tommylla oli jo tässä vaiheessa ollut jo paljon kerrottavaa portugalilaisista tavoista hoitaa asiaa. Mikään niistä ei ollut edes mitenkään mairittelevaa. Kaarsi korjaamon pihaan hinausauto. Reipas hinausmies hyppäsi ohjaamosta ulos ja huikkaisi Terolle tulleensa hakemaan autoamme.

Öö, siis ei autossa edelleenkään ole mitään vikaa, vaan vaunumme on rikki. Se pitäisi siirtää. Hinauskaveri pyöritteli päätään ja totesi, ettei onnistu.  Tommyn silmät vilkkuivat naurusta ja näimme niiden takana lukevan: ”Minähän sanoin!” Hinauskaveri oli kuitenkin toiminnan mies ja kiikutti meille puhelinta. Luurin toisessa päässä saimme ajella 5 minuutin tai 5 kilometrin päähän. Eri lauseessa toistui hieman erilainen matkakäsite. Rupattelijan mukaan hinausauto ei voi tulla meidän luokse, vaan meidän tulisi tulla hinausauton luokse, jotta he voisivat päättää, mikä olisi paras ajopeli kuskaukseen. Ehdottelin omasta mielestäni loogisesti lähettämään sen suurimman ja kauneimman, koska me emme voi vaunua siirrellä. Heittäydyin superhankalaksi tiedustellessani, mitä sitten, jos mikään auto ei olisi sovelias. Voisimmeko yöpyä siellä? Ei kuulemma voinut.

Vaunu jäi korjaamon pihaan ja Tommy lupasi meille sähköä seuraavaksi yöksi. Korjaamo menisi pian kiinni, joten jos nopeasti toimimme, ehtisimme käydä kaupassa ja saada syötävää. Ajaessamme kauppaan jaoimme tehtävät selvästi ja reilun viiden minuutin päästä sisään astumisen jälkeen seisoimmekin jo kassajonossa. Koriin oli kerätty illan ja seuraavan päivän ruokatarpeet. Ei huonompi suoritus uudessa kaupassa ja uusien tuotteiden keskellä. Tosin, että kotoinen Lidl-konsepti tässä saattoi hieman auttaa.

Illan viimeisen soiton kilautin vielä Lasselle Best Caravaniin. Tosin, että tajusin kellon olleen Suomessa puoli yhdeksän, mutta Lasse vastasi ja lohdutteli, että uusi vaunuhan sinne jotenkin pitää toimittaa, että matka jatkuisi. Siis juu eihän tässä vielä periksi olla antamassa. Ja onhan meillä viimeisenä oljenkortena teltta ja makuupussit edelleen kyydissä mukana. Teinimonsteria ei enää siinä vaiheessa naurattanut…

Comments are closed.

Ota Yhteyttä


Tilaa uutiskirje

Älä jää uutispimentoon! Uutiskirje sisältää uutisia ja ajankohtaisia tarjouksia.



Tilaa Bestis

Bestis on karavaanareille suunnattu maksuton asiakaslehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa.







%d bloggers like this: