Autot-elokuvasta opin aikoinaan termin pit stop. Kuvittelin pysähdyksemme sellaisena pysyvän kotinurkilla. Postin haku vuokralaiselta, lekurissa käynti, Meisselin veropäätös ja katsastuskonttorilla käynti ja matka jatkuisi. Ystävien kanssa oli puhuttu yöstä tai maksimissaan kahdesta.

Miten se sitten menikään…

KuittisCamping Monninkylässä tuli testattua ja hyväksi havaittua. Täyden kympin paikka. Tarjolla oli kodinomainen tunnelma, pyykinpesupalvelu aina viikkaukseen asti, herkulliset lounaat, upeat illalliset katetulla terassilla, ohjelmapalvelut, mahtava seura, auton lainausmahdollisuus, sähkö, joustava sisään- ja uloskirjautuminen.  Erityisesti arvosana kymmenen tuolle joustavuudelle. Kahden yön visiitti venyi puoleksitoista viikoksi. Lähdön hetkellä haikeus oli sydäntä raastavaa, kun Elsa kaksi vee totesi, hänen niin tykkäävän meistä. Niin mekin sinusta Elsa. Veit meidän kaikkien sydämestä palasen.

Autoveropäätöksen saamiseksi olimme ajatelleet riittävän kuusi viikkoa, kuten verottaja mainosti sivuillaan. Tuohon aikaan ei ihan verottaja kyennyt, mutta korvasi sen kyllä muuten. Palveluun kuului kaksinkertainen laskun loppusumma, kuin mihin olimme alustavasti varautuneet. Verenpainelääkityksen tason noston jälkeen saimme laskun maksettua ja aloimme suunnitella valituksen tekoa. Paha aavistus on, ettei penniäkään tulla saamaan takaisin, mutta yrittänyt ei laiteta, sanoo vanha kansa. Sanonta joka ei ole koskaan minulle auennut.

Meisselin hieman sekalainen rengastus vaati korjausta ja lisäksi nelipyöräsuuntauksen. Jos kyydissä on vajaa tuhat kiloa tavaroita, on tarvittavan korjaamolaitteiston löytyminen haastavampaa. Ensimmäinen korjaamon laitteiden paukut eivät riittäneet nostoon. Toisessa nyrkkipajassa osasimme kysyä laitteiden nostorajan. Hyvin riitti voima, mutta työkalut eivät olleet soveliaat. Ei auttanut muu kuin nöyrästi mennä kyselemään aikoja marmoritiskille. Kiirettä oli, kuten olimme epäilleetkin. Ensimmäinen vapaa aika oli kolmen viikon päästä. Huokaisimme syvään ja kerroimme haaveista paeta maasta mahdollisimman pian. Joustoa löytyi ja seuraavana aamuna saatoimme viedä auton sinne.

Illalla Tero halusi avata konepellin, huoltotoimenpiteiden vuoksi. Nokkapelti halusi pitää salaisuutensa. Tulin auliisti avuksi. Minä nostin ja Tero kiskaisi kahvasta. Seurauksena oli kahvan irtoaminen ja minun hysteerinen nauru. Oikeesti, verottajan verotusperusteena olivat 17 000 -25 000 euroa maksavat samaa merkkiä ja vuosimallia olevat autot. Meinasiko se ihan tosissaan meidän saavan uljaasta valkoisesta ratsustamme niin paljon vuoden päästä? Tämän hetkinen saldo: hajonnut kuskin ikkuna ja sivuoven aukeamattomuus, ilmastoinnin toimimattomuus ja purettu kojelauta. Siihen olisi kuulemma joskus tulevaisuudessa tulossa musiikin kuuntelulaitteistoa. Aikaa kuluisi reilusti, sillä auto on pullollaan vanhan poliisiauton kaapeleita.  Laitteet on viety, mutta kaapelit on jätetty ja niitä kuulemma riittää kymmeniä kiloja. Lisäksi olemme jo niin pitkän listan puuhastelleet Meisselin kimpussa, etten edes viitsi tähän niitä kaikkia luetelle. Menisi yötöiksi. Ulkomuoto on karu, mutta tärkein: moottori hyrrää ja eteenpäin mennään. Jos joku innostui, niin sitovia tarjouksia otetaan verottajan antamassa hintahaarukassa heti vastaan.

Auto meni huoltoon ja tuli takaisin. Sillä seuraamuksella, että takaisin meni uudestaan. Nokkapellin avausvaijeri oli purettu, mutta ei kasattu. Seuraavalla hakukerralla oli vaijeri koottu, mutta ei toimintakuntoiseksi. Viedessämme takaisin opetti asentaja ystävällisesti Vertille uuden kirosanan ”kissankikkeli”. Kolmas kerta sanoi kuitenkin toden. Nyt on nokkapelti auennut nätisti useaan otteeseen. Toivottavasti jatkaakin samalla tavalla tästä eteenpäin.

Jos takkusi auton kanssa, ei mennyt ihan kaikki vaununkaan kanssa putkeen. Jääkaappi, joka oli päättänyt olla hieman lämpimämpi Pohjois-Suomesta eteenpäin, vietiin huoltoon. Best Caravan ei keskustellut kolmesta viikosta, vaan lupasi toimia mahdollisimman pian. Hurjasti kiitosta siitä! Nopeasti toimi, mutta ei ihan parhaalla mahdollisimmalla tavalla. Lopputulos oli edelleen melko lämmin kaappi. Lisäksi tässä välissä huomasin homeisen nurkkauksen. Remontista tulikin hivenen isompi. Edellinen omistaja oli ollut oman elämänsä sankari ja lisännyt kaasupullokoteloon eristettä, sillä seurauksella, että kosteutta oli kertynyt etuseinään ikkunan alle.

Vaunu takaisin ja meidän perhe lähti viettämää aitoa suomalaista mökkiviikonloppua Pälkäneelle. Hermot lepäsivät ja murheet unohtuivat loistavassa seurassa. Saimme ravustuksen opettelun palkinnoksi mertaamme jopa kaksi rapua. Mökkinaapurit eivät levänneet. Heidän murheet lisääntyivät, kun raasut yrittävät tästä eteenpäin etsiä vauhdikkaasti ahkeran kiinteistövälittäjän nopean mökkikaupan toivossa.

Paluu KuittisCampingille ja vaunun saannin myötä tuli tunne kotiinpaluusta. Kaikki oli korjattu mallikkaasti ja olomme kohosi huippuunsa. Omat tavarat ja vaunun kodintuoksu loihtivat tunteen omasta turvasatamasta maailmassa. Meisselin perässä on tuosta lähtien ollut Koti. Mitään muuta lisänimeä vaunumme ei taidakaan saada. Nuorison huumori venyi äärirajoille, kun ihmettelin ääneen, miksi ihmeessä edes yritämme asua isossa omakotitalossa, kun 12 neliötä on ihan riittävä. No katsotaan mitä mieltä olen 12 kuukauden päästä.

Välivuoden rahoitus lepää osittain minun ja Teron aikuisopintotuen varassa. Omat opinnot olin hoitunut kuntoon jo keväällä, mutta Teron opintoja jouduimme jännittämään. Ei auennut Terolle oppilaitoksen ovet. Viides varasija oli kolaus, mutta ei sitä voinut jäädä märehtimään. Jotain muuta piti keksiä. Samat opinnot löytyvät avoimesta ammattikorkeakoulusta. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Tutkimme tarjontaa netistä tarmokkaasti. Juu rahalla saa, mutta tässä tapauksessa heikosti. Jopa avoimen ammattikorkeakoulun tarjonta oli niin vähäistä, että joku varasuunnitelma oli parasta kutoa kasaan.

Tämä vuosi on monella tapaa meille haaveiden täyttymys. Omat opinnot täydentävät omaa ammattitaitoani, mutta ovat myös haave, joka jäi toteutumatta lukion jälkeen. Miksi ei siis Terokin voisi ottaa askeleen haaveidensa tiellä. Varastomiehen logistiikkaopinnot muuttuivat kansanterveystieteen opintoihin. Toisen onni on, on toisten ihmetys ja päällystön ilmeet sen mukaiset, mutta itse valitsemaamme tietä nyt onnellisesti kuljemme.

Comments are closed.

Ota Yhteyttä

Tilaa uutiskirje

Älä jää uutispimentoon! Uutiskirje sisältää uutisia ja ajankohtaisia tarjouksia.



Tilaa Bestis

Bestis on karavaanareille suunnattu maksuton asiakaslehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa.







%d bloggers like this: