Suurpiirteisiin matkasuunnitelmiimme kuuluu Malta. Tuosta Välimeren pikku saaresta minulla on kuvia valokuva-albumissani. Olen kirjoitellut maltalaisen tytön kanssa kirjeitä ihka oikealla etanapostilla joskus ala-asteella. Kummisedän syntyjuurilta sinne ei olisi kuin parinkymmenen minuutin matka lautalla, joten poikkesimme Pozzillon seutuville vakaana aikomuksena vielä hieman etelämmäksi pääsy.

Uudelle kämppärille saapuessa ei paikalla ollut omistajaa. Paikkaa asusti pari kantapeikkoa, jotka olivat valtavan mukavia ja avuliaita. Mikkel toivotti meidät innostuneesti tervetulleeksi. Kertoi hinnan ja näytti paikat. Saimme tiedon, että omistaja saapuisi paikalle ehkä huomenna mutta viimeistään parin päivän päästä, joten olkaan kuin kotonanne. Peränurkalta kömpi Uffe ja Maggis myös tervehtimään. Molemmat vaunukunnat olivat asustelleet Sisiliassa useamman vuoden. Eläkepäivät olivat leppoisia ja kämppäri, jolle olimme saapuneet, oli heidän mielestään ehdottomasti Sisilian paras. Koska vuosia oli kertynyt jo useampi, oli heillä myös paljon tuttuja, joita he tapasivat säännöllisesti. Heti seuraavana päivänä ystävysten kokoontumisajot, joihon olimme tervetulleet. Jokainen kokkaili jotain, joten Vikkekin sai tilauksen parista salaatista ja juustotarjottimesta.

Aamusta asti erityisesti pojat odottivat innoissaan juhlien alkua. Olimme luvanneet, että jos juhlat vaikuttaisi heidän mielestään liian kuivilta, he voisivat kaivaa pleikkarin esille ja pitää omat bileet vaunusta. Ennen juhlan alkua oli kone jo kaivettu esille ja ohjaimet nätisti vierekkäin odottamassa. Nuorison mielestä siis kuivuutta odotettavissa. Mikkelin grilli levitti ympäristöön herkullisia tuoksuja. Juhlatunnelma oli tavoittanut alueen omistajankin. Respassa nautiskeltiin grappaa ja tarjoilu olisi pelannut Terollekin, kun hän kävi ilmoittautumassa.

Sää on pikkuhiljaa alkanut muuttua epävakaiseksi. Oli kuulemma tyypillistä tähän aikaan vuodesta. Lämpöä tulisi olemaan edelleen parikymmentä asteen tietämillä ihan niin kuin Ruotsin ja Suomen kesässä, mutta hetkittäiset ajoittain kovaksikin äityvät vesisateet kertoisivat Etelä-Sisiliassa olevan talvi. Tällä kertaa sää suosi. Aurinko paistoi lähes siniseltä taivaalta. Tämä helpotti tämän kuukauden toista vitsausta kärpäsiä. Niitä olisi terassilla tuskaan asti, joten nurmikentällä olisi mukavampaa pitää kemut. Tero tosin totesi, ettei edes halua tietää kuinka paljon niitä olisi ollut katetulla terassilla kimpussamme, sillä ruokailun alettua niitä parhaimmillaan juoksenteli jalassa reilu kaksikymmentä. Jossain vaiheessa oli pakko kurkistaa pöydän alle ja tarkistaa. Muillakin oli sama ongelma eli jalkojemme lemmikkifarmi ei kertonut vain omasta hygieniatasostamme.

Pöydän ympärillä lainehti keskustelu saksaksi, italiaksi, englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi. Asiat tulivat hyvinkin selväksi, vaikka samassa lauseessa sujuvasti puhuttiin useammallakin kielellä. Ruoka oli aivan mahtavaa ja kuten nyyttikesteissä aina sitä oli aivan tuhottomasti liikaa. Ihan kuin jokaisen vieraan tulisi ruokkia kaikkien mahat täyteen omilla herkuillaan.

Terolla on ollut huoli Meisseliin kertyvistä kilometreistä. Jossain kohtaa olisi selvitettävä, minne voisi viedä huoltoon. Lisäksi oli toinen kaasupullo edelleen tyhjillään. Uffe antoi runsaasti hyviä neuvoja, joten seuraavana päivänä Tero lähti lähiseudulle tutustumiskierrokselle. Me muut jäimme hoitamaan koulu- ja opiskeluvelvollisuuksia. Vesisade ei muutenkaan houkutellut lähtemään maisemia katsomaan, kun eteensä ei ajoittain montaakaan metriä nähnyt. Kotiin palasi hyväntuulinen kaveri, jolla oli kaasupullo täynnä ja takataskussa huoltotarjous. Se oli ihan sopuhintainen, joten seuraavana päivänä saimme poikien kanssa viettää jälleen kolmistaan, kun valkoisesta ratsusta pidettäisiin naapurikylässä huolta. Seuraavaksi Tero valottaa miten Meisseliä huolto sujui.

Huoltoneuvoja osasi välttävästi englantia ja sain tarjouksen huolloista ja alapallonivelen vaihdosta. Seuraavana aamuna olin sovitusti kahdeksalta M-B ajoneuvohuollon pihassa. Etsin käsiini huoltamopäällikkö Mr. Parillon. Annoin Benzin avaimen ja menin asiakastilaan odottamaan. Muistin samalla hetkellä, että tarjousta odotellessani edellispäivänä olin palellut hulluna ja ei siellä edelleenkään sen lämpimämpi ollut. Nooh, ajattelin olevani klo 12 menossa jonnekin lounaalle, koska huollon arvioitu aika oli max kolme tuntia, joten kyllä suomalainen sen kestää. Mukanani oli läppäri, jossa minulla oli karsean puiseva kirja liittyen opiskeluun. Keskittymiskykyni kuivan lukemisen osalta on asteikolla nollasta kymmeneen todennäköisesti tasolla miinus seitsemän. Kun tekstissä luki sana asbesti, minä mietin ensimmäistä autoani, jonka ostin asbestin purkutöitä tehneeltä kaverilta. Ei tainnut liittyä kansaterveystieteeseen.

Suomalaisen viimetipan menijänä kellotin aikoja huvin vuoksi, kun lukeminkaan ei oikein napannut. Benz lähti noin klo. 8.43 ruudustaan jonnekin. Huoltoneuvoja tuli töihin klo 9.06.

Taisteltuani keskittymiseni kanssa alkoi vessahätä vaivata. Hotelli helpotus löytyi hämärästä miesten pukuhuoneesta. Lattiassa oli reikä, joten onneksi oli kyse vain nesteen heitosta, muuten en olisi leikatun, oikuttelevan polven varassa paljoa pystynyt kyykkimään. Huuhtelunappi oli jumissa, mutta vasemmalla seinässä on kuumavesihana. Ihmettelin asiaa kovasti, mutta jätin huuhtelun tekemättä. Matkalla jäätävään asiakastilaan näin hallin puolella kahviautomaatti. Jes! Ei ollut kaakao hyvää mutta kuumaa kuitenkin.

Huoltoneuvoja saapasteli kysymään C I F korttia. Olin haavi auki. Tarjosin hänelle englanniksi huoltokirjaa, auton rekisteriotetta ja green cardia, kunnes hän näytti omaansa personal identifity cardia, siis henkkareita. Ne olivat autossa, joten kysyin mihin hän tarvitsee sotuani. Sain vastaukseksi italianenglannin muminaa. Seurasin kaveria työpisteelle. Hän pyysi kirjoittamaan tiedot paperille. Täysin hämärän peittoon jäi, mihin hän sitä tarvitsi. Jos Hyvinkäällä alkaa pyöriä ennen ensi vuoden heinäkuun loppua kaveria, joka väittää olevan Tero Venäläinen puhuen italianenglantia ja omaa mustan hiuspehkon, voitte todeta hänen tehneen marraskuun puolessa välissä identiteettivarkauden omalla myötävaikutuksellani.

Kellon viisarit matelivat puoleen päivään ja porukka rupesi hiipimään siestalle. Soittelin kaverin kanssa pitkän puhelun. Puhelu loppui, kun huoltoneuvoja tuli kertomaan, että vikakoodien luvussa yksi kynttilä on pimeänä. Vaihdetaanko? Sama kynttilä on ollut Suomesta saakka pimeänä. Kyse on yhdestä sylinterin hehkutulpasta. Joo, saisinko siitä tarjouksen? ”Si” ja niine hyvineen hän poistui mitä ilmeisemmin myös siestalle. Kello oli 12.43. Ruokapaikkoja ei ollut lähimainkaan, joten ruoasta sain vain haaveilla. Tosin, että tähän aikaan ei edes mikään paikka olisi aukikaan. Mutta olisiko homma ollut valmis ilman uutta tarjousta?

Vaivat alkoivat iskeä. Palelu paheni. Kusetti. Läksin toiselle vessareissulle. Onneksi valot toimi tällä kertaa. Lasketeltuani tarpeeni lattialla olevaan reikään huomasin, että katossa on suihku. Onneksi en ollut vääntänyt kuumavesihanaa ekalla vessareissulla. Olis voinut olla vielä pikkuisen kylmempi, jos kuumat ”huuhteluvedet” olisi valuneet niskaani. Löytyihän se painonappikin, jolla reiän lattiassa sai huuhdeltua. Lisää kuumaa kaakaota. Aika mateli. Muutama mies korjaamolla hääri, mut olisivat voineet nekin lähteä pois. Ne kun jättivät koko ajan korjaamon oven auki ohi kulkiessaan. Ulkoa puhalsi varjon puolelta aina vaan sisään lisää kylmää ilmaa.

Aaah, klo 14.37 keltainen toppatakkiin pukeutunut Mr Parilla palaa takaisin työpaikalle. Käyn kysymässä, että miten se kynttilä ja onko auto valmis. Momento ja muminaa! No minähän poika jaksan odottaa. Vaimo on hyvin koulinut. Mielenkiinto aikataulutukseen on päivän aikana kuollut. Lieneekö vajaa tunti mennyt, kun huoltoneuvoja palaa sanomaan, että 5 minuuttia ja auto on valmis.

Äääh, menee kolme varttia, kunnes Mr. Parilli ajaa valkoisen ratsun pytingin eteen. Menen samalla huoltoneuvojan tykö. Mr. Parille peukuttamaan. Mensseli on huollettu. Kättä taskuun ja maksamaan. Huoltoneuvoja perii lisähintaa, koska tarjoukseen verrattuna öljyä meni koneeseen kaksi litraa enemmän. Ok. Ymmärrän. Maksoin ja kysyin, merkitsittekö huoltokirjaan huollot? Ei kai, ymmärsin italianenglannin muminasta. Kävin hakemassa huoltokirjan ja tyyppi täytti kirjan. Läksin etsimään ruokaa. Kello oli 15.15. Ei ihme, että älytön nälkä vaivasi. Ruokailu ja nokka kohti kämppäriä, jonne olisi tunnin ajomatka.

Italian pikkukaupungin surkeat tiet paljasti, että kolina ei kadonnut mihinkään. Voi kettu ajattelin 140 € kankkulan kaivoon. Vika on jokin muu. Öljyvalo rupesi vilkkumaan. Mitä kettua? Ajattelin, että roppu on löysällä ja öljyt ovat valunut välille korjaamo - ruokapaikka - kotimatkan alku maahan. U-käännös. Lähestyn korjaamoa ajaen todella sievästi, ikään kuin se auttaisi mitään, jos moottori on kuiva. Ajotietokone ilmoitti HI. Voi ketun, ketun kettu, lämmöt ovat tapissa, kun ei ole perinteistä lämpömittaria ja moottori leikkaa kiinni. Lähestyy, lähestyy. Rullaan vapaalla korjaamon pihaan, sammutan auton ja lampsin huoltoneuvojan tykö. Kerron ongelmat kolinasta ja öljyvalojen syttymisestä mittaristoon. Ok, aja auto ovelle. Hän tuli itse katsomaan öljyn määrän tikusta. Sitä oli rutkasti liikaa! Kävin katsomassa ekasta pysähdyksestä, olisiko jäänyt öljylätäkköä maahan mutta ei. Öljyä oli liikaa.

Jälleen odottelua. Mr. Parilla tuli ja lähdettiin koeajolle. Ei öljyvaloa mutta kolina kyllä kuului mahtavissa katukuopissa. Huomautin kuopan kohdalla: klonk klonk, sain vaivaisen hymähdyksen Mr Perillolta. Hän ajoi auton rasvamontun päälle ja minä poika jäin ODOTTELEMAAN! Laittelin kärsimysviestejä rouvalle, joka ei tietenkään vastannut. Miten se ei yllättynyt. Todennäköisesti rouvan kännystä on akku loppu tai kateissa, mites muuten.

Kylläpä ketutti raskaasti, kun ajattelin, monelta pääsen tästä lähtemään. Käyn huoltoneuvojalle sanomassa, että tahdon hyvitystä tästä päivästä ja vastuksista. Jonniin ajan kuluttua Mr. Parilla tuli masentajan kanssa ja hän meni monttuun ja masentaja alkoi heiluttaa Benziä. Auto liikahteli vaivaisesti. Mietin mielessäni, kuinka helvetin kauan täällä joutuu auto olemaan tutkittavana tuolla menolla? Asentaja työnteli hengettömästi oviaukosta. Välillä kyselyä Mr. Paristolta. Lampsin paikalle ja aloin purkaa ketutusta yhden käden vastavetoina, kun masentaja oli vastaavasti työntänyt. Johan alkoi valkoinen ratsu heilua ja masentaja tiiraa ilahtuneesti mua ja peukuttaa iloisesti. Kettu! Onpahan Mr. Tampaxilla tutkittavaa…

Tyypit häviävät ja minä poika odottelen taas. Uusi masentaja ja kesäjonnen näköinen tyyppi saapuvat paikalle. Masentajalla on pitkä letku ja kertakäyttö saippuapullon pumppu!! Masentaja laittaa työmaan alulle ja kesäjonne pumppaa mittatikun putkesta ylimääräistä öljyä KÄYTETTYYN vesipulloon. Steppaan toisella puolen autoa hermostuneena, välillä katson, kun salamoi ja jyrisee ja sataa vettä. Vesi täyttää pihan betonikentän. Se tästä vielä puuttuu, että sadevedet alkavat valuu kohta huoltokioskin puolelle ja pulju laitetaan kiinni. Jonne pumppaa puoli pulloa n. 0,25 dl. Keskeyttää ja tarkistaa öljytason. Tikusta näkee, ettei mitään ole hävinnyt mihinkään. Jonne jatkaa. Menee puoli tuntia, kun jonne hakee toisen pullon. Mr. Patatoe käy tarkistaa öljytason ja jonne jatkaa pumppaamista. Mietin mielessäni, että kotiin päästyäni käyn ostaa Biltemasta öljylle sopivan porakonepumpun ja lähetän sellaisen ko. korjaamolle. Jonne katoaa jonnekin pumppuineen.

Sorarekka parkkeeraa ovien eteen poikittain torpaten lähtömahdollisuudet. Tosin eihän Mensseli ole vielä edes valmiskaan. Kysyn Mr. Bepantheenilta, joko voin lähteä. Hän pyörittelee päätään ja osoittelee huoltoneuvojan suuntaan. Aaargh! Mr. Pepito saapuu tarjoilemaan kahta vesipulloa, jossa noin tunnin sisään rakkaudella pumpattu ylimääräistä öljyä yksi litra. ”No”, sanon ja pudistan päätä. Mitä ihmettä tekisin käytetyllä öljyllä. Mr. Piazza katsoo hölmistyneenä ja tarjoaa uudestaan. Pudistan päätä ja sanon NO! Grazie! NO! Hän katsoo minua kuin halpaa makkaraa ja käy öljypistoolin luona näyttää kuinka on tullut laitettua 12,5 l öljyä koneeseen. Varmasti 1-2 litraa liikaa ajattelen ja pudistan päätäni. Kesäjonne tuo puhdasta paperia Mr. Palttoolle ja puhdistaa pullot ja laittaa Mercedeksen omaan muovipussiin. Meisseli olisi heidän mielestä tikissä. Näytti tosin, että öljyä on vieläkin liikaa mittatikun mukaan. Mutta tie kutsuu.

Hetken odoteltuani huoltoneuvoja tulee tyköni. Kysyy ensimmäiseksi mitä haluan hyvitystä, Sanon lontooksi, että on ollut pitkä päivä, olen ollut yli yhdeksän tuntia täällä korjaamolla, lotina ja kolina ei loppunut, laitoitte liikaa öljyä moottoriin ja kyllä TAHDON HYVITYSTÄ! Kun ei tule mitään ymmärrettävää italianenglanniksi, niin ehdotan hänelle ONE HUNDRED EURO! Nyt tulee paljon italianenglannin muminaa. Ymmärrän, että on seurattava työpisteelle. Ok. Siellä hän kaivaa työtunnit ja esittelee, kuinka aikaa on mennytkin 4,1 tuntia ja minua on laskutettu 3,2 tuntia. Wuhuu, kannattavaa bisnestä asiakkaan eduksi. Ajattelen, että siinä sitten sain vajaat 35€. Capiche, ymmärretty.

Kysyn, mikä on paras tarjouksesi? Hän lärää konetta hetken ja kirjoittaa paperille 15€. SAMA SUMMA, jonka hän joutui ottamaan lisähintaa, koska öljyä, ihan kiva, laitettiin pari litraa ylimääräisenä moottoriin ja jonka pois ottoa sitten odottelin ainakin tunnin verran. Tuskastuneen kävelen aulassa. En jaksa, enkä pysty enää vääntämään ja hyväksyn 15€. Samalla kun hän hakee kassa-Mirkulta rahat, niin hän hakee M-B lippiksen. Paluumatkalle hän varmistaa varaosatyypiltä, että onhan lahja gift englanniksi ja tuo lahjuksen minulle. Jään sanattomaksi. Otan alistuneena kuitin, rahat ja lippiksen, kiitän ja lähden nyt kohti kämppäriä. Kello on jotain 17.30.

Startatessa nappaan navigaattorista toiseksi viimeisen osoitteen, joka on kämppäri. Pilkkopimeässä ajelen kotiin päin. Lämmöt täysillä lämmetäkseni. Puolen tunnin ajon jälkeen alan tuntea, että minulla on olemassa joitain ulokkeita kropassa, kun veri alkaa kiertää. Reilu varttitunti ja navi ilmoittaa olevani perillä. No en varmasti ole. Komee on kylä, mut kotikylä tää ei ole. Jostain syystä olen vielä kaukana kotoa, ihan väärässä suunnassakin vielä kaiken lisäksi. Tuijotan ihmeissäni elektronista kartturiani. Kaivan kämppärin osoitteen ja jatkan matkaa. Kello 19 valun kotipihaan nuutuneena. 12 tuntia myöhemmin astuin kotiovesta sisään kertoen haluavani huomenna Sisiliasta pois. Ihan sama minne…

Comments are closed.

Ota Yhteyttä

Tilaa uutiskirje

Älä jää uutispimentoon! Uutiskirje sisältää uutisia ja ajankohtaisia tarjouksia.



Tilaa Bestis

Bestis on karavaanareille suunnattu maksuton asiakaslehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa.







%d bloggers like this: