BCkovero_700
Rhein joen varrella Kölnissä lampaat hoitivat ruohonleikkuun. Lea Kovero seuraamassa ahkeraa työntekoa.

Puolen metrin hangilta palmujen siimekseen

Kesää etsimässä

Kun palasimme maaliskuun lopulla talviretkeltä Rukalta, kotipihassamme oli lunta vielä yli puoli metriä. Kevään tulon odottelu alkoi jo tuntua mielessä. Olimme kyllä puhuneet koko talven mahdollisesta kevätmatkailusta Eurooppaan, mutta matkapäätöstä ei ollut tehty. Kiirastorstaina alkoi tuntua siltä, että jospa pakkaisimme matkailuauton ja suuntaisimme kesää etsimään.

Oman kotipihan haravointia ja kesäkuntoon laittamista joutuisi kuitenkin odottelemaan vielä ainakin kuukauden ja eläkeläisenä aika käy pitkäksi, jos ei ole tekemistä. Soitto laivayhtiöön ja paikat autolle ja kahdelle matkustajalle varattiin 1. pääsiäispäivälle. Aikaa lähtöön oli siis kolme päivää. Alkoi nopeat valmistelut matkaan lähtöä varten.

Matka ei ole ensimmäinen ulkomaille tekemämme, sillä olemme 25 vuotta matkailleet vuosittain Euroopassa aluksi asuntovaunulla ja vuodesta 1999 lähtien matkailuautolla. Nykyisellä autollamme Carthago Chic C-linellä olemme matkailleet vuodesta 2010.

Tarkkoja päivittäisiä matkasuunnitelmia emme ole enää vuosiin tehneet, toki meillä on aina matkan pääkohde tiedosssa. Tänä keväänä matkan pääkohde oli Espanjan Costa del Sol, jossa meillä on tuttavia. Laivamatkan aikana oli hyvä vähän katsella karttaa, mikä olisi pääpiirteittäin tuleva reittimme. Matkan edetessä teemme sitten päivittäin suunnitelmat ja etsimme yöksi sopivan leirintäalueen. Laivamatkan jälkeen ensimmäisen yön vietimme Saksassa Travemündessa. Olimme jo Vuosaaren satamassa tavanneet yhden karavaanarin, yksin matkaavan miehen. Hänellä oli sama matkan kohde kuin meilläkin ja hän kysyi mahdollisuutta saada kulkea samaa matkaa. Näin meitä oli kaksi autokuntaa kulkemassa reittiä, navigaattorit kummallakin, joten aina pysähtyessämme tarkistimme seuraavan kohteen, jotta emme ainakaan eksy toisistamme. Saksassa matka jatkui kohti etelää ja 620 ajokilometrin jälkeen yövyimme Simmershofen/Walkershofen alueella olevassa Camping- Paradies- Frankenissa.

Saksan moottoriteillä ajo on hieman puuduttavaa, koska maisemia ei kovin paljon näe tietä reunustavan puuston takia. Ajattelimme siksi heti ensimmäisenä päivänä ajaa vähän enemmän. Kylmänä yönä lämmitimme sähköllä ja emme muistaneet sitä, että saksalaiset veloittavat useissa paikoissa Acsi kortilla sähköstä erikseen, joten aamulla maksaessamme hinta oli yllätys. Sähkö maksoi lähes yhtä paljon kuin yöpyminen. Ehkäpä paluumatkalla muistamme Saksassa lämmittää kaasulla, mikäli sähkö ei sisälly hintaan.

Seuraavan päivän etapiksi suunnittelimmekin sitten Ranskan Mulhousea. Matkaa kertyi n. 400 km. Leirialueemme camping de L’ill sijaitsi 1.5 km päässä kaupungin keskustasta. Iso ruokakauppa oli kävelymatkan päässä, joten saimme täydennettyä ruokavarastoa. Leirintäalue on hyvä ja varmasti kesällä kaunis, nyt luonto näytti vielä harmaalta. Menomatkan aikana emme etsineetkään mitään nähtävyyksiä, vaan tarkkailumme ja ihailun kohteena oli seurata kevään edistymistä matkan edetessä. Etelä-Saksassa alkoi jo hieman vihertämään. Koillis-Ranskassa oli ollut aika kylmää, joten luonto ei vielä oikein näyttänyt keväiseltä. Mulhousesta jatkoimme matkaa maksuttomia teitä pitkin kohti Lyonia ja leiriydyimme Lyonin eteläpuolella pieneen St Maurice-I Exilin kylän La Colombiere leirintäalueelle. Alue oli hyvin persoonallinen sisääntuloalueelta. Iäkkäämpi pariskunta, joka aluetta hoiti, oli erittäin ystävällistä. Yhteistä kieltä meillä ei ollut tervehdyksiä enempää, mutta hyvin tultiin toimeen.

Aamu valkeni sateisena, matka jatkui kohti Espanjaa. Ajoimme Ranskan eteläosassa moottoritietä matkaa jouduttaaksemme. Ajamalla punaisia teitä moottoritien vieressä, on matkan varrella jatkuvasti pieniä kyliä ja liikenneympyröitä, matka etenee silloin hitaasti. Kylät ovat toki idyllisiä ja niidenkin läpi kannattaa ajaa, mutta ehkä 200 km päivässä kylien läpiajamiseen riittää. Iltapäivällä lähempänä Espanjan rajaa alkoi jo aurinko paistamaan ja kirsikkapuut kukkivat. Kevättä alkoi olla jo ilmassa. Ajoimme Sant Pere Pescadorin leirialueelle camping Riuhun, joka on lähellä Rosen pikkukaupunkia. Ilta oli kuitenkin harmaa, hieman tihkuinen ja kylmä.

Matkan jatkuessa aamulla totesimme, että vielä kaksi yötä ennenkuin olemme määränpäässä. Ajoimme kaunista rannikkoa pitkin maksuttomia teitä kohti Barcelonaa. Ennen Barcelonaa siirryimme kuitenkin vähäksi aikaa maksulliselle tielle, jotta emme joutuisi pahimpiin ruuhkiin. Heti Barcelonan kaupungin jälkeen erkani aivan rantaa ja vuoriston reunaa kulkeva tie Sitgesiin. Se tie oli elämys molemmille autokunnille, maisemat upeat, aurinko paistoi, vesi välkehti ja toisella puolella tietä kohosi komea vuorenrinne.

Matka jatkui kohti Valenciaa, Alicantea, Murciaa ja Almeriaa. Tie kohti etelää oli hyvää, maisemat huikaisevia ja vuoristoa oli välillä tien molemmin puolin. Kesä oli jo täällä selvästi alkanut luonnon vihreydestä ja appelsiini- sekä mandariinipuiden sadosta päätellen.

Seuraavan päivän etappina oli sitten Camping Fuengirola eli suunniteltu päätepiste tämän kevään matkalle. Sää oli lämmin ja aurinkoinen, kun saavuimme iltapäivällä Camping Fuengirolaan. Leirialueella oli vielä 14 suomalaista auto- ja vaunukuntaa. Suurin osa oli viettänyt alueella koko talven, mutta oli myös muutamia nyt keväällä tulleita kuten mekin. Joulun aikaa oli alueella viettänyt lähes 100 suomalaista auto- ja vaunukuntaa. Leirintäalueella vietimme kolme viikkoa tapaillen kaupungissa asuvia tuttaviamme. Vuokrasimme myös henkilöauton, jotta pääsimme laajentamaan reviiriä. Kävimme mm Rondassa ja Antequerassa sekä tietysti lähialueilla. Tutustuimme myös alueen golf-kenttiin.

Ronda on upea tutustumiskohde n. 90 km Fuengirolasta luoteeseen, se sijaitsee lähes 800 metriä meren pinnan yläpuolella. Tie Rondaan kiemurtelee vuoren reunaa pitkin ja tarjoaa hienot maisemat, mikäli ilma on kirkas. Kaupunkia halkoo huima 100 metriä syvä El Tajo rotko, joka jakaa kaupungin uuteen ja vanhaan osaan. Kaupunginosat on yhdistetty toisiinsa 1700-luvun kaarisillalla Puento Nueva. Näkymät sillalta ja sen lähistöltä ympäröivään maaseutuun ovat upeat. Rondassa on myös Espanjan vanhin härkätaisteluareena.

Kolme viikkoa Fuengirolassa kuluivat nopeasti ja paluumatkalle lähdimme ennen vappua. Espanjan sää oli paluumatkalle lähtiessä hyvä, mutta ensimäinen yllätys oli lähellä Granadaa. Ajoimme Granadan pohjoispuolta, edellinen yö oli ollut kylmä, niinpä alueelle oli satanut lunta veden sijasta ja luonto oli paikoitellen ihan valkoisena. Aura-autot olivat aamusta olleet liikkeellä pikkuteillä, päätie oli kuitenkin sula. Totesimmekin, että pian se Suomen talvimaisema, josta olimme kuukausi sitten lähteneet, tuli vastaan.

BCkovero_600_2
Rondan vanha silta Puento Nueva.

Paluureittimme oli osittain sama kuin tulomatkalla, koska halusimme nähdä vielä kaunista itärannikkoa. Leiriydyimme kuitenkin eri alueilla. Ensimmäinen yö vietettiin Alicantessa Benidormin lähellä. Benidormiin oli rakennettu paljon pilvenpiirtäjiä, joten se poikkesi tyypillisestä espanjalaisesta kaupunkimaisemasta. Ajomatkaa oli Fuengirolasta yli 500 km.

Seuraavan päivän ajokohteena oli Valencian jälkeen Tarragona. Ajoimme edelleen hyviä maksuttomia teitä. Leiriydyimme Las Palmeraksen camping alueelle. Alue oli aivan hiekkarannan tuntumassa, erittäin suuri ja hyvinhoidettu. Illalla oli rentouttavaa kävellä pitkällä hiekkarannalla ja seurata auringon laskua pilvien taakse. Hieno alue, jolla voisi viettää pidemmänkin loman. Aamulla jatkettiin matkaa ja tarkoituksena oli viettää vielä yksi päivä ja yö Espanjan puolella. Ajoimmekin vain noin 200 km ja löysimme kivan Camping Masnoun Castello D Empuriesin(Gironan) alueelta. Saavuimmekin sinne jo hyvissä ajoin iltapäivällä. Alueella oli myös kaikki palvelut uima-altaineen, ja mikä parasta matkailuautolla liikkuvan kannalta. Jääkaappi ammottikin jo tyhjyyttään, joten oli hyvä tankata viimeiset Espanjan elintarviketäydennykset.

Seuraavana päivänä jatkoimme Ranskan puolelle. Ajoimme aivan rantaa kulkevaa punaista tietä numero 260 Perpignaniin asti. Tie oli hieno maisemareitti kulkien vuorenreunaa. Toisella puolen välkehti meri. Reitin varrella oli useita pikkukaupunkeja ja rajakaupunki Portbou oli tosi ahdas. Emme suosittele reittiä kovin suurille matkailuautoille. Meilläkin oli hieman tukala tilanne ennen Ranskan puolelle tuloa, kun englantilainen matkailuauto tuli mutkassa vastaan ja tie olikin niin kapea siltä kohdin, että autojen väliin olisi mahdollisesti Hesarin viikonloppulehti mahtunut. Onneksi ei kumpikaan auto koskettanut toisiaan ja peruuttaakaan ei oikein voinut, kun molempien takana oli pitkät autojonot. Me olimme meren puolella, matala kaide oli vain turvanamme, pudotusta huimasti.

Ranskan puolella ajoimme sitten Beziersin kohdalla moottoritielle ja kohti Avignonia Camping Bagatelleen. Olemme aikaisemminkin yöpyneet Avignonissa, mutta eri alueella. Tämä Bagatellen alue oli pettymys, hyvin isoja puita paljon ja alue ei ollut oikein siisti. Osin siisteyteen varmasti vaikutti se, että alueella oli satanut edellisen viikon ajan, vesilammikkoja ja kuraa oli vähän joka puolella. Illalla kävellessämme Rhone joen varrella totesimme, että vesi joessa on huomattavasti normaalia korkeammalla.

Seuraavana päivänä konkretisoituikin, että Ranskassa joet tulvivat. Kuulimme, että siellä on joillakin alueilla satanut monta viikkoa ja kevät oli myöhässä viisi viikkoa. Seuraavaa yöpymispaikkaa etsimmekin pikkuteitä ajaen tulva-alueella. Löysimme sievän leirintäalueen pikkukaupunki Chagnysta, camping Paquier Fane. Receptionissa alueen omistaja kertoi heti, että emme voi ajaa noin isoa autoa nurmikolle, koska on märkää ja auto painuu syvälle, joten hän tarjosi meille paikkaa asfaltille receptionin taakse. Se sopi meille hyvin. Yöllä alkoikin sataa kovasti ja aamulla, kun heräsimme klo 7 aikoihin, oli automme ympärillä vettä noin 10 cm. Onneksi olimme ottaneet kumisaappaat autoon. Lähellä oleva joki tulvi leirialueelle ja suurin osa vaunuista ja autoista oli veden ympäröimiä. Omistaja oli heti aamusta auttamassa autoja ja vaunuja pois alueelta, hän oli vitsaillut illalla tullessamme, ”voi olla, että aamulla uidaan”. No, se piti melkein paikkansa. Meillä ei ollut ongelmia päästä alueelta pois, mutta pääteille pääsemiseen jouduimme ajamaan kiertoteitä. Ranskan poliisin ilme olisi ollut kuvaamisen arvoinen, kun hän ohjasi liikennettä tulva-alueella ja huomasi auton olevan suomalainen. Hän varmaan hetken mietti, miten asian selvittäisi. Alkoi kauhea huitominen käsillä ja kova ranskankielinen pulputus. Arvasimme kyllä, mistä on kysymys, vaikka emme ymmärtäneetkään juuri puhetta. Onneksi navigaattori osasi sitten kiertotieltä ohjata pääväylälle. Seuraava kohteemme oli Nancy Pohjois- Ranskassa camping Campede Le Brabois. Leirintäalue on hyvänkokoinen ja sopii myös isommille autoille, mutta sateen johdosta sielläkin maa oli märkää ja pehmeää. Aurinko kyllä alkoi jo paistaa ja lämpötilakin oli yli 20 astetta.

Ranskasta ajettiin Luxemburgin kautta Saksaan kohti Kölniä. Kölnin kaupunkileirialueelle Köln saavuimme iltapäivästä. Aurinko paistoi hienosti, oli sunnuntaipäivä, joten kaupunkilaiset olivat Rhein-joen rannoilla ottamassa aurinkoa ja piknikillä. Mekin otimme pyörät esille ja lähdimme kohti Kölnin komeaa kirkontornia. Emme ihan keskustaan pyöräilleet, mutta oli mukava seurata jatkuvaa jokilaivaliikennettä ja ihmisten paljoutta joen rannalla. Paluumatka alkoikin olla päätepisteessään, kun seuraavana päivänä ajoimme Lübeckiin tutulle Schönböckenin leirintäalueelle. Kävimme bussilla kaupungissa, kun sateenuhka oli olemassa.

Matkamme oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut, kesä löytyi Espanjasta ja kauniit ilmat tulivat mukanamme kotiin seuraaviksi viikoiksi. Totesimme, että Etelä-Euroopan leirintäalueet ovat ihan hyviä ja siistejä , mutta isohkoa matkailuautoa ei ihan joka ”parcelaan” voi pysäköidä, koska puiden paksut oksat parcelan keskellä tai reunoilla rajoittivat tilaa, samoin sisääntuloportit olivat osittain ahtaita. Emme käytä paljonkaan stellplatzeja yöpymiseen, vaikka suurin osa niistä on hyviä. Turvallinen yöpymispaikka takaa myös hyvät yöunet ja jos haluamme katsella pyöräillen ympäristöä vähän laajemmin, on kalusto ja muut tarvikkeet kuitenkin vartioidulla alueella. Käyttämämme alueet olivat vähintään kolmen tähden alueita ja riittäviä palvelutarjonnaltaan yöpymisiimme. Kevät- ja syksymatkailukaudella leirintäalueet ovat hinnoiltaan huomattavasti kesäaikaa edullisimpia. Menomatkan matkaseuran kanssa oli mukava illalla vaihtaa kokemuksia päivän kohokohdista. Yleensä emme matkojemme aikana ole leirintäalueilla tavanneet kovin paljon kotimaan matkalaisia, aikaisempina vuosina olemme usein olleet ensimmäisiä suomalaisia, jotka alueella ovat vierailleet.
[fb_button]

Teksti ja kuvat Lea ja Tapio Kovero

Comments are closed.

Ota Yhteyttä

Tilaa uutiskirje

Älä jää uutispimentoon! Uutiskirje sisältää uutisia ja ajankohtaisia tarjouksia.



Tilaa Bestis

Bestis on karavaanareille suunnattu maksuton asiakaslehti, joka ilmestyy 4 kertaa vuodessa.